Ostin huhtikuun puolivälissä kaksi tyylikästä kangasmaskia. Tätä edelsi pari välttämätöntä reissua paikallisen automarkettiin, ahdistuksen vallassa mikä lie putkihuivi suun ja nenän edessä. Kun media pian valotti, ettei vääränlaisesta maskista ole hyötyä, ja kotimaiset vaatetehtaat käynnistivät maskituotantonsa, toimin nopeasti.
Opettelin pukemaan maskin peilin edessä ja selvitin pesu- sekä keitto-ohjeet. Mutta lopulta maskit kuitenkin unohtuivat laatikkoonsa. Koronatilanne muuttui kevään edetessä, ja viimeistään kesän tultua maskin käyttö siirtyi ajatuksissani taka-alalle.
Syyskuussa tilanne oli jo toinen. Ostin riittoisan paketillisen helppokäyttöisiä kertakäyttömaskeja, kun niitä oli tarjouksessa jo lähikaupassakin järkevään hintaan. Sellaisen varasin mukaan, kun matkustin bussilla Ouluun. Moni muukin matkustajista oli sonnustautunut maskiin.
Yllätyksiltäkään en välttynyt. Sittemmin olen kuullut, etten ole ainoa, joka ei osannut etukäteen huomioida eväiden syömistä pitkän bussi- tai junamatkan aikana. Se kun vaatii maskin poistamista. Ja uutta maskia eväiden jälkeen.
Itse ratkaisin pulman hotkimalla eväät kiireesti heti matkan aluksi. Ystäväni toi esiin positiivisen puolen: maski estää tyhjänpäiväisen napostelun matkan aikana.
Maskin käyttö vaatii opettelua, mutta on varmasti opeteltavissa siinä missä muutkin asiat. Uuden opetteluun voi liittyä koomisiakin tilanteita, ja tällekin joudumme nyt altistumaan.
Teatterissa ja elokuvissa maski on tätä nykyä varteenotettava varustus. Nolottaa, kun huomasin unohtaneeni tämän, kun vajaa kuukausi sitten uskaltauduin pitkästä aikaa elokuvateatteriin. Onnekseni kyseistä elokuva ei tullut katsomaan kuin minä ja seuralaiseni, enkä joutunut pohtimaan unohdukseni seurauksia yön tunteina.
Vaikka meillä on tiedossamme maskin käytön edut ja suositukset, ei puhdas järki aina ohjaa päätöksiämme. Ymmärtääkseni esimerkiksi yliopistolla tai paikallisliikenteessä maskin käyttö on Rovaniemellä yhä enemmän poikkeus kuin sääntö – suosituksesta huolimatta.
Itsekin huomaan taantuvani laumaeläimeksi uudessa tilanteessa. Jos muut ovat tulkinneet tilanteen kuten minä, koen outoa huojennusta. Jos kaupassa minulla on maski, mutta enemmistöllä ei, mietin pidetäänkö minua nyt taudinkantajana tai hysteerisenä. Jos taas näen kauppareissulla useamman maskin, alan heti pohtia, olenko vastuuton ja tulisiko maskit jo kaivaa piironginlaatikosta kauppakäyntejä varten.
Suositusten kanssa eläminen on sikäli kuluttavaa, että niiden tulkinta ja noudattaminen jää meistä jokaisen oman puntaroinnin varaan. Pakossakin voisi olla puolensa.