Tähän aikaan vuodesta kuvittelemassani keskivertolappilaisessa kotitaloudessa yksi pakastin on täytetty marjoilla ja toista täytetään lihalla. Viimeisten nuottaus- ja verkonnostoilmojen myötä sinne säilötään myös talven kalat – ennen kuin alkaa talvikalastus.
Kanalinnunpyyntiä on vietetty jo useampi viikko. Linnustajaperheessä puolison tapaa seuraavan kerran 11. joulukuuta. Silloin on teeren ja metson pyynti näillä selkosilla loppunut.
Pyyn metsästysaika päättyy kuukautta aiemmin, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään metsästyskauden loppuneen siihen.
Hirvenpyynnissä on menossa kiimarauhoitus. Kotioloissa sen merkitys voi olla päinvastainen. Luultavasti keskivertolappilaispariskunnasta toinen harppoi syyskuun alkupuolen sienien ja puolukoiden perässä ja toinen oli hirvimetsällä ihmettelemässä, miksi sitä nykyisin pitää kesällä metsästää.
Kiimarauhoitus kestää vielä reilun viikon. Siinä ajassa ehtii hyvin yhdessä karpalosuolle. Karpalollahan on tunnetusti hyviä terveysvaikutuksia.
Kirpeänä marjana sitä ei onneksi tarvitse poimia ämpäritolkulla. Jääpähän aikaa muuhun, esimerkiksi koirakokeisiin tai muikunpyyntiin. Muikun ja siian paras pyyntiaikahan on usein lokakuussa.
Hirvenmetsästäjän kanssa olennaiset asiat kannattaa hoitaa ennen lokakuun kymmenettä päivää.
Ennen metsästys loppui joulukuun puolivälissä, joten välillä piti muistaa vain isänpäivä. Silloin ilmoitetaan aamun nimenhuudossa, että aikoo lähteä vähän aikaisemmin kotiin, että ehtii vähän kahvitella.
Nyt on hankalampaa, kun hirvenpyynti kestää tammikuun puoliväliin. Siinä pitää muistaa joulukin.
Talouttakin tämä nykytilanne koettelee. Ennen maastoauton sai laittaa seisontaan, kunhan joulukuusi oli haettu. Jänispassia varten sitä ei kannattanut pitää. Nyt talvimetsästystä on paljon, ja siksi Suzuki hörähtelee viikoittain. Kevätauringon kilotellessa pilkki-ilmoja auton syrjään laitto tuntuu jo turhalta.
Nämä päivämäärät kannattaa kotiväen laittaa muistiin talven varalle: 16.1.–19.1. Ne ovat hirvenpyynnin ja latvalinnustuksen välissä.
Silloin metsästäjä on kotona, ellei hän sitten harrasta näätäloukuille hiihtoa, jäniksenmetsästystä tai kettujahtia.
Jos joku lähtee silloin Ruotsin vapaimmille jahtimaille, niin sille ei sitten voi mitään.
Metson ja teeren osalta voi hengähtää tammikuun jälkeen, jäniksen jäljiltä helmikuun loputtua.
Sitoutuneimmat hiihtävät vielä näädän perässä maaliskuun ja väijyvät kettua huhtikuun. Hyvällä tuurilla niidenkin jälkeen ehtii pilkille ja hankkimaan talven viimeiset hiihtokilometrit.