Kun Ruokasenpuiston koivut kaadettiin kesän alussa peruskorjauksen tieltä, tuli niiden suojista näkösälle puistoon Karjalapatsas. Graniittisen paaden pystyttivät vuonna 1957 Lapin karjalaiset.
Rovaniemen seudun Karjalaseuran verkkosivujen mukaan jopa kolmannes Rovaniemen väestöstä oli 1940- ja 1950-lukujen taitteessa karjalaisia. Heitä muutti kaupunkiin jo talvisodan aikana, mutta erityisesti jälleenrakennusaikana työn perässä, jolloin muun muassa Kemijoen voimalaitos sekä Rovaniemen muuttuminen hallinto- ja koulutuspaikaksi vilkasti muuttoliikettä.
Huomasitko, että viime perjantaina vietettiin karjalan kielen päivää? Päivää on vietetty vuodesta 2009. Tuolloin presidentti Tarja Halonen antoi 27.11. asetusmuutoksen, jonka seurauksena Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirjaa sovelletaan myös karjalan kieleen. Varsinainen vähemmistökieli karjala ei kuitenkaan ole. Suomen perustuslakiin on kirjattu suomen ja ruotsin lisäksi saamen kieli, romanikielet ja viittomakieli.
Karjalan kielestä ja sen murteista on monia määritelmiä. Kotimaisten kielten keskuksen mukaan karjalan kieli jakautuu kolmeen eri päämurteeseen: varsinaiskarjalaan, livviin ja lyydiin.
Karjalan kieli on siis eri asia kuin suomen kielen kaakkoismurteet, joita puhutaan vaikkapa Suomen Etelä-Karjalassa.
Ylen viime lauantaina julkaiseman artikkelin mukaan Suomessa on arviolta 11 000 ihmistä, jotka puhuvat karjalan kieltä hyvin. Yli 20 000 ihmistä ymmärtää kieltä tai puhuu sitä vähän. Vertailun vuoksi, saamelaisia on Suomessa noin kymmenen tuhatta.
Meillä Rovaniemelläkin asuu monia, joiden vanhemmat, isovanhemmat tai isoisovanhemmat ovat ”pagisseet” karjalaa, ja mitä luultavimmin myös kieltä itsekin puhuvia.
Itse olen tullut karjalan kielestä tietoiseksi vasta aikuisiällä ja erityisesti äitiyiden myötä. Koskapa lasteni isällä on juuria rajantakaisessa Karjalassa, ovat ne lastemmekin juuria. Olen huomannut, että kieli ja kulttuuri ovat alkaneet kiinnostaa minua. Samalla olen huomannut pohtivani, kuinka ihmeen vähän aiheesta tiedänkään savo-karjalaisesta syntyperästäni huolimatta, ja kuinka olemattoman vähän esimerkiksi maassamme puhuttu karjalan kieli on tullut esiin koulussa tai mediassa elämäni aikana.
Toivoisin, että lasteni sukupolvella tilanne olisi parempi.
Onneksi nykyään on internet ja sosiaalinen media, jossa onkin herännyt viime vuosina uudenlaista aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä karjalaisen kielen ja kulttuurin ympärille.
Hyvää karjalan kielen päivää siis itse kullekin, vaikka näin myöhässäkin!