Suomen ja Lapin asumiskelpoisena pitäminen vaatisi arvojen muutosta. Vain se, joka asuu maalla, tietää ja kokee elämisen haasteet ja elämäniloa tuottavat seikat. Kaikki olemme lentäneet, mutta vain koneen kapteeni tai perämies osaa lentää. Se, että käydään ottamassa selfie maalla tai kuvaamassa itsensä luonnossa, ei ole aluepolitiikkaa.
Maaseudun asumiskelpoisena pitäminen vaatisi kohtuulliset palvelut kohtuullisen matkan päässä – koulun, terveys- ja muut hoitopalvelut, kaupan, tietoliikenneyhteydet ja perusinfran (mm. vesihuolto, sähkö, kulkuväylät). Koko maan asuttuna pitäminen lisää myös turvallisuutta. Muissa Pohjoismaissa on aluepolitiikka omalla tasollaan verrattuna Suomeen. Suomessa maaseudun inflaatiokin on tuplasti se mikä kaupungissa.
Tuotanto ja vienti tehdään pääosin muualla kuin ruuhka-Suomen asutuskeskittymissä. Esimerkiksi Lapin matkailu on miljardin euron arvoinen busines.
Tiestöstä näemme, kuinka vähän aluepolitiikkaa maan nykyjohtajat arvostavat ja tekevät. Teiden talvihoito on huonontunut ja teiden kunnossapitoon on jäänyt korjausvelkaa jo kymmeniä vuosia. Teiden kunto on romahtamassa. Viimeksi 2011 asfaltoitiin sen verran, ettei teihin syntynyt ”päällystysvelkaa”.
Korjausvelka kasvaa exponentiaalisesti. Se ei ole suoraviivainen kasvukäyrä, vaan velkaa kertyy ns. korkoa korolle periaatteella, velka kertautuu.
Kun moititaan tiestön kuntoa ja hoitoa, moitteen keihäänkärki osoittaa poliittisia johtajia. Teiden kunnossapitäjä, ely-keskuksen liikennepuoli käyttää varmasti kaiken rahan, mitä sille myönnetään täysimääräisesti tiestö hoitoon ja kunnossapitoon. Vaikka olisi kuinka ison talon poika niin jos rahaa ei ole niin rahaa ei ole.
Teiden hoitoon ja kunnossapitoon on löydyttävä huomattavasti enemmän lisää rahaa. Otetaan se sitten vaikka korruptoituneesta kehitysavusta.
(ps.)