Ihmeellinen digi on mullistanut terveydenhoidon muun elämisen mukana aivan uuteen uskoon. Kaukana on aika, kun tohtori Nohteri otti kaikki vastaanotolle saapuneet vaivaiset vastaan tulojärjestyksessä ilman jonotuslappua ja ajanvarausta. Potilas käänneltiin ja väänneltiin, käteen lyötiin resepti ja Nohterin käteen rahat.
Ei siinä käytetty turhaa aikaa kuitin kirjoitukseen. Kaipa se hoito oli laadukasta, kun meitä yli 80-vuotiaitakin on näin paljon.
Mikäpä minä olen arvostelemaan nykyistä tietokonehoitoa, kun en ymmärrä asiasta mitään. Yhtä asiaa silti arvostelen nimenomaan koko homman maksajana. Miksi hyvinvointialueiden kokouksiin pitää kerätä porukka yhteen paikkaan?
Voidaan nämä tapaamiset järjestää etäkokouksina vai onko tämä päättäjille liian vaikeaa? Meiltä asiakkailta vaaditaan digiosaamista. Eikö ne peruskoulussakin käytä etäopetusta, joten se siitä päättäjien tietotaidosta.
Samalla saavutetaan huomattavia säästöjä. Ei tarvita kakkukahveja ja lounaita, säästyy matkakuluja ja erityisesti luonto kiittää kun bensaa palaa vähemmän. Onhan se monelle tärkeää oman ajan säästöä, ei lypsy jää väliin ja kakarat saa ruokittua.
Kokouspalkkioitakin voi pienentää ja päivärahat jää pois. Vai onko tästä juuri kyse?