Ei kauankaan sitten oli Lapissakin jokaisessa kunnassa vähintään yksi tiekarhu, jolla hoidettiin jopa syrjäkylien tiet kesät talvet. Vuosien varrella tämä vimmattu keskittäminen on mennyt siihen, että tiekarhujen määrä on vähentynyt niin, että niitä ei ole enää yhtäkään tai niitä ei käytetä.
Kunnat kaikessa viisaudessaan perustivat tytäryhtiöitä hoitamaan vaikeimmat asiat. Nämä kaikki näkyy teidemme ja katujemme huonossa pidossa jopa ydinkeskustamme kaava-alueissa ja varsinkin ulkolaidoissa.
Mitä ovat kaavakadut, yksityistiet ja kylätiet? Ne ovat kaikki talviaurauksen avustuksen piirissä kunnassa olevat asutut tiet. Näistä kaduista on laki, josta kunnat haluavat erilleen.
Yleiset tiet kuuluvat valtion hoitoon. Suurin osa maakunnan kunnista näyttää menevän siihen, että syrjäkyliä vielä kuitenkin tuetaan aurauksilla. Hyvä näin.
No mennäänpä sitten Rovaniemen Vennivaaran Päivänkiertoon. Se on katu, jota kaavoittajan ei olisi koskaan pitänyt piirtää päättäjille. Katu toimii vallan hyvin sitä kävellessä kesällä, mutta väkisinkin mieleen tulee, että vasemmalla puolella asuvat pääsevät oikeaa puolta vähemmällä talvella.
Tästä tullaan talviauraukseen. Toki se voidaan aloittaa tien päästäkin, joka kuitenkin jostain syystä, siis rahasyystä, ei aloiteta. Päivänkierto aurataan talvella jyrsimällä kevyenliikenteenväylän tie soralle oikealle puolelle ja jättämällä ajorata polanteelle. Tämä ei jää tähän, vaan kunta aurauttaa kevyenliikenteenväylälle kaiken oikealle. Tämä kaikki näkyy Päivänkierron loppupäässä kasvavana vanhan kansan ylistienä.
Kunta lähettää punaisia kirjeitä lakivelvoitteesta, joka menee kuuleville korville. Näyttää siltä, että laki kaikille ei ole sama.