Teat­te­riar­vio: Pikku Prinssi opettaa koh­taa­mi­sen aak­ko­sia

Kettu tietää, mistä läheisyys ja luottamus syntyvät. Rooleissa nähdään Kari Koivukangas ja Marko Syysmaa.
Kettu tietää, mistä läheisyys ja luottamus syntyvät. Rooleissa nähdään Kari Koivukangas ja Marko Syysmaa.
Kuva: Tatu Kantomaa

Pikku Prinssi. Ensi-ilta 11.10. Rovaniemen Teatterin Kero-näyttämöllä. Antoine de Saint-Exupéryn romaanista (1943) dramatisoinut Tero Heinämäki. Ohjaus Eljas Liinamaa. Lavastus Pentti Uimonen. Rooleissa  Marko Syysmaa ja Kari Koivukangas. Esityksen kesto 45–50 minuuttia.

"Olipa kerran pieni prinssi, joka asui tuskin itseään isommassa tähdessä --.” Antoine de Saint Exupéryn klassikkotarina kertoo ystävyydestä, luottamuksesta ja kohtaamisen tärkeydestä.

Prinssi jättää tarinassa kotitähtensä ja lähtee kulkeille, kokemaan ja oppimaan uutta. Hän matkustaa tähdeltä toiselle ja tapaa Kuninkaan, Turhamaisen, Liikemiehen, Lyhdynsytyttäjän ja Maantieteilijän.

Tyypit edustavat aikuisuuden tylyintä, kylmintä ydintä.  Raha, kiire, asema tai armoton velvollisuudentunne ajattavat. Ei ole aikaa muulle. Yksinäinen puurtaja katsoo kapeasti. Ei näe metsää eikä puita.

Kero-näyttämölle syntyvä universumi raivaa nöyrästi tilaa teoksen sanomalle.

Onneksi Pikku Prinssi kohtaa ketun ja saa oppia ihania asioita luottamuksesta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Kettu paljastaa hänelle salaisuuden: “Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.”

Muutaman vahvan kohtaamisen myötä prinssi oivaltaa, että ilo ja toivo syntyvät kohtaamisesta. Ilman arvostavaa kohtaamista elämme orpoina ihmiserämaassa. Jokainen haluaa olla jollekulle tärkeä ja ainutlaatuinen; jokainen haluaa kiinnittää sydämensä johonkin. Jokainen haluaa tulla kesytetyksi.

Kero-näyttämölle syntyvä universumi raivaa nöyrästi tilaa teoksen sanomalle. Suuret, selkeät kuvamaisemat saavat pienet katsojat huokailemaan tyytyväisinä – ja kommentoimaan ekaluokkalaisen isolla tietämyksellä. Pentti Uimosen lavastuksessa vähän on paljon.

Kari Koivukangas tekee esityksessä yhdeksän roolia. Eikä mene hosumiseksi. Tekemisessä näkyy rentous ja rauha. Ei ole tarpeen hötkyillä eikä liioitella lapsiyleisön edessä.

Marko Syysmaan Pikku prinssi puolestaan on  enemmän motiivi kuin henkilö. Kun tarinan aikuiset eivät kykene dialogiin, jää prinssi monomaanisesti toistelemaan kysymyksiään.

Dilemman ratkaisua voisi etsiä tulkinnan näynomaisuuden ja fantasian kautta, mutta tässä esityksessä ei sille tielle lähdetä. Jalat pidetään tiukasti tähdellä ja luotetaan, että teksti kantaa.

Tämä valinta vaikeuttaa kaikkein nuorimpien katsojien tehtävää: tylsyyden huokauksia kuuluu sieltä täältä, kun ei paljosta puheesta saa kiinni.

Ekaluokkalaiset sen sijaan ovat elementissään. On taatusti antoisaa, kun lapset ja aikuiset pääsevät keskustelemaan esityksen jälkeen päiväkodissa, koulussa tai kotona.

Alkuperäisromaanin ja teatteriesityksen lisäksi voi Pikku Prinssin kohdata elokuvissa, tv-sarjoissa, sarjakuvissa tai kuvataiteessa.  Aito klassikko puhuu ajasta aikaan ja taiteenlajista toiseen. Se antaa lohtua ja luottamusta vauvasta vaariin, murkusta muoriin.

Hyvä lastennäytelmä puolestaan on aina ennen kaikkea näytelmä, jossa on monelle paljon. Tähän tähtää myös Rovaniemen teatteri vakaan vaatimattomalla, pelkistetyn  perinteisellä tulkinnallaan.

Pikku Prinssi

Esityksessä kuultua

Mitenkähän tuo käärme toimii?

Tämä oli tuttu tarina, kun olen nähnyt sarjana telkkarissa. Siksi oli kiva.

Odotin käärmettä, mutta sen ääni oli omituinen.

Äänet oli liian kovia. Pidin käsiä korvilla.

Miten tuota ruusua liikutettiin lavan alta?

Tykkäsin lentokoneesta ja junasta.

Kettu oli kiva, koska alkoi ystäväksi Pikku prinssille.