Luin yleisönosastokirjoituksen, joka sisälsi painavaa asiaa potilaan kohtaamisesta. Kirjoittaja totesi, että ihmiset ovat oikeutettuja kohtaamaan vastaanotolla lääkärin, eivät digilaitetta. Tämän ongelman ovat lääkärit ja hoitajat tiedostaneet, mutta joutuneet sopeutumaan digimaailmassa vallitsevaan tilanteeseen.
Kun muutama vuosi sitten pääkaupunkialueella otettiin käyttöön yli 800 miljoonaa euroa maksanut Apotti-potilastietojärjestelmä, osoittautui sen käyttö työlääksi. Eräs lääkäri kirjoitti: ”Aika kuluu Apotille, ei potilaalle” ja sairaanhoitajan kirjallinen kommentti oli: ”Tulee tunne, että hoidan tietokonetta enkä potilasta”.
Selvää on, ettei entiseen ole paluuta, mutta tänä päivänä ihminen voi olla tyytyväinen, jos pääsee edes tapaamaan tietokoneen ääressä istuvaa lääkäriä. Useissa terveyskeskuksissa on käytäntö, että päästäkseen jonottamaan lääkärin vastaanottoa on puhelimessa läpikäytävä sairaanhoitajan tekemä hoidontaipeen arvio. Tällä pyritään rajoittamaan vastaanotolle pääsyä, eli vastaanotto ei välttämättä järjesty.
Olisi suotavaa aina tavata apua hakeva ihminen, sillä puhelinkontakti antaa vain pinnallisen kuvan tilanteesta. Yleisesti tiedetään, että kehon kieli – ilmeet ja eleet – kertoo enemmän kuin sanat. Puhelimessa soittajan todellista tilannetta on vaikea arvioida.
Lääkärin tapaaminen on tärkeää kaikissa terveysongelmissa – ei vain hoidon, vaan myös lääkärin antaman potilaan terveystilaa koskevan informaation kannalta. Ilman asiantuntijan antamaa informaatiota potilas etsii tietoa netistä, mikä voi johtaa pahasti hakoteille.
Tulevaisuuden suunnitelmat huolestuttavat. Terveydenhoitokulujen karsimiseksi pyritään lisäämään digitalisointia ja etävastaanottoja, mikä etäännyttää palvelujen käyttäjiä terveydenhuoltohenkilöstöstä.
Nyt olisi tärkeää saada palvelujen käyttäjien ääni kuuluviin ja tavoitella asiakaslähtöisiä palveluja.