Vuostimon pilkkikilpailussa saatiin iso saalis – kolmen tunnin onkimisessa suurin kalamäärä oli yli 27, toiseksi suurin 26, kolmas 24 ja neljäskin ylitti 21 kiloa. Kaikkiaan kalaa nousi yli 200 kiloa. Oliko kyseessä Pietarin kalansaalis ja satumainen onni vai luontokatastrofi?
Vastaus on katastrofi. Kemijoen säännöstely vie kaloilta elinalueet ja ne hakeutuvat paikkoihin, joissa on vielä elinmahdollisuuksia. Tällainen loukko löytyi kisa-alueelta. Ilman pilkkiharvennusta olisimme mitä ilmeisimmin keväällä saaneet nähdä hapen puutteeseen kuolleitten kalojen parvia.
Mitä vilkkaammin vesi humppaa, sitä tukalammaksi käy kalojen asema. Tästä ette kuule tai saa viestiä vaikutusarvioinneista tehdyissä tilaisuuksissa, vaan kemijärveläisten on huolehdittava itse haittailmiöiden esillä pitämisestä.
Pumppuvoimaloista kerrotaan, ettei niistä ole kokemuksia, koska vastaavia laitoksia ei Suomessa ole. Megaluokan vedenottamoita löytyy ja niistä on saatavissa kokemusperäistä tietoa paitsi toiminallisista rakenteista myös vaikutuksista ympäristöön. Tällaisia on ydinvoimalaitoksissa ja Porvoon jalostamolla.
Pumppuvoimalaitosten veden juoksutukseen ja pumppaamiseen ruopataan poisto- ja ottoalueille 100 metriä pitkä, 40 metriä leveä ja 10 metriä syvä kanaali, jotta vesivaranto veden ottamiseksi olisi mahdollinen, ja että juoksuttamisesta syntyvä virtaus pyörteineen saataisiin mahdollisimman rauhalliseksi. Kaikki muu jätetään huomiotta.
Massiivisista kanaaleista syntyy suojaisin paikka määrättömälle veden vaihtelulle. Tämä on ansa kaloille ja eliöille. Voimaloiden käynnistäessä pumppausvaihteen päälle ne tulevat päätymään pumppaamon rumpusuodattimiin ja joukkohautoihin. Rumpuihin ajautuneita kaloja ei saa käyttää edes rehuna.
Miksi kanaaleille ei rakenneta suojaverkkoja, jotka estäisivät kalojen ja eliöiden pääsyn suotimiin? Vastaus löytyy megaluokan pumppaamoista. Pumpattavat vesimassat ovat niin valtavia, ettei niiden vaikutusalueelle voi rakentaa tarpeeksi tiiviitä suodattimia. Ne tukkeutuvat välittömästi. Harvat verkot ja välpät estävät vain tukkien, risujen ja ”hukkuneiden uimareiden” joutumisen suotimiin.
Yksikin pumppuvoimalaitos kykenee tyhjentämään Kemijärven kaloista parissa vuodessa. Kaikkineen vaikutukset leviävät koko alapuoliseen Kemijokeen. Siitä tulisi ympäristöministeri Mykkäsen lausunnon mukaisesti uhrattu puhtaan vesistön järvi ja joki. Tätä meidän ei pidä hyväksyä ja kontollemme ottaa.