Kolumni

Tapahtumat tarvitsevat yleisöään - Kemin kaupunginteatterin pelastus piilee yllättävää kyllä väistötiloissa

-
Kuva: Teija Laurinolli

Kävin teatterissa ensimmäistä kertaa reiluun puoleen vuoteen. Turvavälit olivat ruhtinaalliset, henkilökunta ja suuri osa katsojistakin maskeissa ja käsidesiä joka kulman takia. Olo oli turvallisempi kuin missään julkisessa tilassa koronan aikaan – paitsi paikallisessa elokuvateatterissa, jossa katsojaa myös ympäröi suojaava väljyys.

Esityksissä on vip-näytösten tunnelma, kun tilaa on ja henkilökunta huolehtii henkilökohtaisesti kaikkien hyvinvoinnista.

Näytöskausi käynnistyy Kemissäkin tällä viikolla, kun Jäniksen vuoden esitykset jatkuvat vihdoin pitkän tauon jälkeen. Katsomoon otetaan vain 56 ihmistä kerrallaan ja vieraille taataan 1–2 metrin turvavälit. Yleisöltä vaaditaan hieman enemmän aikaa ja malttia jonotustilanteisiin, jotta turvavälit pysyvät muuallakin kuin katsomossa.


Esittävän taiteen kenttä on valmistellut yhteisiä koronaohjeistuksia keväästä lähtien, jotta sekä esitysten katsominen että niiden parissa työskenteleminen on mahdollisimman turvallista. Meillä on kollegoiden kanssa kerran kuukaudessa iso Teams-kokous, jossa käymme läpi ajankohtaisia kysymyksiä ja jaamme hyviä käytäntöjä.

Alusta pitäen oli selvää, että on tarpeen saada yhteiset pelisäännöt läpi Suomen, jotta asiakkailla on mahdollisimman turvallinen olo eivätkä käytännöt vaihtele talokohtaisesti. Toimeen ryhdyttiin jo, kun velvoitteet olivat vielä suosituksia, joten säädösten kiristyminen ei ole vaikuttanut toimintaan. Kaikki on mietitty varman päälle.

Jos jotain positiivista pitää tilanteesta hakea, on pandemia tuonut teatterin, tanssin, oopperan ja klassisen musiikin toimijat yhteen entistä tiiviimmäksi yhteisöksi.


Tapahtumia osaa myös arvostaa eri tavalla, kun ne eivät olekaan enää itsestäänselvyyksiä. Samalla ikävä kyllä eriarvoisuus kuukasipalkkaisten ja keikkatyöläisten välillä kasvaa, kun taidelaitokset säästävät ensimmäisenä vierailijoista. Keskimäärin teatterit täyttävät katsomoitaan 40 prosenttia kapasiteetista, mutta puolittuneista lipputuloista huolimatta menot ovat ennallaan.

Tapahtumateollisuus kokonaisuutena on syvässä kriisissä.

Kemin kaupunginteatterin pelastus piilee yllättävää kyllä väistötiloissa.

Muiden teattereiden tapaan täällä ei ole tehty syksylle kallista suurtuotantoa, sillä tilat eivät kerta kaikkiaan mahdollista sellaisia. Katsomotkin ovat jo lähtökohtaisesti niin pienet, etteivät menetetyt tulot aiheuta kaupungille aivan sietämättömiä tappioita. On kuitenkin tärkeää, että katsojat täyttävät kaikki penkit, joita tarjolla on. Ilman yleisöä on turha esittää mitään.