Juuri nyt: Lapin pe­las­tus­lai­tok­sel­la monta teh­tä­vää: Kaa­ma­ses­sa paloi oma­ko­ti­ta­lo ja Kit­ti­läs­sä ko­koon­tu­mis­ra­ken­nus, Ro­va­nie­mel­lä ih­me­tel­lään lasit he­läyt­tä­nyt­tä pa­maus­ta

Päätös: Ho­vi­oi­keus piti en­nal­laan Kuopion vuoden 2018 bus­si­tur­man tuomion – Kalixin ka­rao­ke­ker­ho­lai­sia kul­jet­ta­neen bussin tur­mas­sa kuoli neljä ihmistä ja useita louk­kaan­tui

Lukijalta: Län­si-Poh­jas­sa läh­det­tiin sutta pakoon, mutta vas­tas­sa olikin karhu

Kolumni
Tilaajille

Tämän opin etä­töis­tä ja pieni vinkki nä­ky­mät­tö­män työn­te­ki­jän esi­hen­ki­löl­le

Olen yksi niistä kymmenistä tuhansista suomalaisista, jotka ovat tehneet paljon etätöitä viimeisen puolen vuoden aikana. Nyt kerron miltä se on tuntunut, mitä se on opettanut ja mitä pitäisi tapahtua seuraavaksi.

Ensinnäkin etätyö on kovaa työtä, ei mitään kahvikuppi kädessä kalsareissa loikoilua.

Tämä on tietysti luonnekysymys, mutta etätyöt tulee usein tehtyä ylitunnollisesti. Kun lähityössä on vähemmän kiireistä, voi pitää tauon eikä ajattele sitä kahta kertaa, niin etätöissä taukoja tulee pidettyä vähemmän. Tämä on todettu tutkimuksissakin.