Lotta Svärd säätiön tuore toiminnanjohtaja Anne Nurminen selaa vanhoja valokuvia sota-ajoilta. Valokuvia on laatikoittain. Kaikkiaan lottiin liittyviä otoksia on Lottamuseon hallussa noin 24 700, mutta niistä vain pieni osa on talvisodan ajoilta.
– Kuvallinen dokumentointi lottien talvisodasta on vähäistä. Monelle ei tullut varmasti mieleenkään pakata ensimmäisenä kameraa mukaan, jos sellaisen ylipäätään omisti. Sota alkoi ryminällä. Heti liikekannallepanon jälkeen lokakuussa 1939 lotat olivat täydessä valmiudessa, ja mitä tärkeintä, he olivat hyvin koulutettuja.
Heidän työpanoksensa oli ensiarvoinen apu. On sanottu, ettei armeijan oma huolto olisi pystynyt toimimaan ilman lottien ja kotirintamalla olevien naisten työpanosta.
Talvisodassa työskenteli yli 65 000 lottaa. Heistä noin 25 000 palveli sotatoimialueella.
Neliskulmaiset leivät
Nurminen esittelee lottamuseon kokoelmissa olevaa vanhaa leipämuottia, joka yllättäen on neliskulmainen. Miksi?
– Lottapiirit toimittavat jopa 100 000 kiloa leipää päivässä rintamalle. Tätä valtavaa leivontaurakkaa varten käytettiin neliskanttista muottia, koska näin leivät saatiin pakattua tehokkaammin.
Ruisleivät pakattiin kartonkilaatikoihin, jotka toimitettiin rintamalle. Leipä pysyi pitkään syöntikelpoisena.
Nurminen esittelee valokuvaa, jossa valmis leipäkuorma on lähdössä asemalle Vekaran tilalta Kokemäellä juna-asemalle kevättalvella 1940.
Ompelutyötä riitti
Muonituslotilla oli tärkeä rooli talvisodassa, mutta niin oli lääkintä-, varus- ja ilmavalvontalotillakin.
– Varuslotat ompelivat, pesivät ja korjasivat varusteita sotilaille sekä valmistivat sidetarpeita.
Miehethän lähtivät talvisotaan usein huonosti varustettuina malli Cajanderilla, mikä kuvastaa armeijan heikkoa varustetasoa talvisodan alkaessa.
Osalle sotilaista ei ollut antaa kuin kokardi ja miehistövyö. Sotilaat joutuivat taistelemaan alkuvaiheessa mukanaan tuomissaan siviilivaatteissa.
Talvisodan sotilaalle tunnusomaisen lumipuvun materiaali oli usein peräisin lakanoista.
Juna maalattiin
Rintamalla työskenteli valmiita sairaanhoitajia ja lääkintälottia alettiin kouluttaa nopeasti lisää.
Nurmisella on valokuva, jossa junan veturin edessä seisoo muonituslottia ja lääkintälotta.
– Sairasjuna on maalattu valkoiseksi ja punainen risti katolta oli maalattu piiloon naamiointitarkoituksessa.
Valokuva on otettu Petäisenniskassa lähellä Kajaania. Juna otti vastaan Raatteen tien ja Suomusalmen haavoittuneita.
Kanttiiniperinne alkaa
Lotat pitivät yllä talvisodan aikana lukuisia kanttiineja. Ne pystyttiin pitämään auki koko sodan ajan.
– Lottakanttiinien työstä on jäänyt vähän lähdeaineistoa. Tämä johtuu varmasti siitä, että talvisodan kuukaudet olivat hyvin hetkistä aikaa, ja työtä tehtiin kiireellä.
Lottajärjestö perustettiin vuonna 1921.
– Ensi vuonna meillä on satavuotisjuhlat. Sen kunniaksi Suomen lottaperinneliitto ry:n paikallisyhdistykset perustavat kanttiineja ympäri maan. Idea on, että kanttiineissa myydään leivonnaisia, jotka on valmistettu sota-ajan reseptein.
Tuusulassa sijaitsevassa lottamuseossa toimii tälläkin hetkellä museokahvila Lottakanttiini.
Olympialiinat myyntiin
Nurminen nostaa lottien työstä esille yrittäjyyden.
– Tämä unohtuu helposti. Lottajärjestön keskusjohtokunnalla oli alusta pitäen tavoitteena kannustaa jäseniään liiketoimintaan, ja opettaa järkevää rahankäyttöä. Tästä on monia esimerkkejä.
Kanttiineista saatiin myyntituloja, mutta lottien bisnes alkoi jo 1920-luvulla.
Suomessa piti olla vuonna 1940 olympialaiset, mutta sota tuli väliin.
Lottien oli määrä hoitaa naisolympiakylän huolto, majoituskeskusten ensiapuasemat sekä neuvontapisteet turisteille. Heitä pyydettiin myös järjestämään ulkoilmaravintoloita ja kioskeja.
– Yksi lottien myynti-artikkeleista oli silkkinen muistonenäliina, johon oli painettu olympiamainos. Kisojen perumisen takia liinoja jäi valtavat määrät varastoon. Ruotsin lotat kuulivat asiasta ja pyysivät, että liinat lähetetään Ruotsiin myytäväksi.
Näin tehtiin ja saaduilla varoilla rakennettiin talo kenttätyössä uupuneille lotille virkistyskäyttöön.
Saisinko potkupyörän?
Tänä päivänä säätiö jakaa edelleen avustuksia lotille.
– Kun luen avustushakemuksia, niin saan tietooni monenlaisia kohtaloita ja tarinoita talvisodasta.
Nurminen sanoo, että hänellä on aina aikaa, kun lotta soittaa.
– Minulle on kunnia saada puhua heidän kanssaan.
Nurminen muistelee viimeisempiä hakemuksia, joita on saapunut toimistoon.
– Eräs 98-vuotias lotta hakee avustusta saadakseen potkupyörän helpottaakseen liikkumista. Toinen 97-vuotias kertoo, että hän kyllä ajaa omalla autollaan päiväkuntoutukseen, kunhan sitä saa.
Traagisia kertomuksia
Nurminen kuvaa, että lotille on tunnusomaista positiivisuus.
– He osaavat katsoa myönteiset asiat kaiken ikävänkin yli. He ovat iloisia siitä, mitä nyt on.
Lottien kuunnellessa Nurminen on törmännyt myös hyvin traagisiin tarinoihin.
– Kyllä, monella on ollut hyvin rankkaa. Huolehtivathan lotat sankarivainajista ja heidän pukemisestaan arkkuihin.
Säätiö jatkaa
Talviosaan osallistuneiden lottien määrä hupenee vääjäämättä. Enemmistö elossa olevista sotiemme veteraaneista on nyt naisia. Miehiä veteraaneista on 3 852, naisten osuus on 3 984.
Merkille pantavaa on, että aivan viime aikoina sotiemme veteraanien sukupuolijakaumassa on tapahtunut käänne.
– Meillä on nyt enemmän naispuolisia veteraaneja kuin miehiä.
Kun lottia ei enää ole, niin säätiö jatkaa lottien toiveesta edelleen.
– Se on kirjattu sääntöihimme. Painopiste siirtyy lottien toiveiden mukaisesti naisten kouluttamiseen erilaisten kriisien varalle. Myös avustustyö ja lottaperinteen vaaliminen jatkuvat.
Nurminen on itse ammattisotilas kolmannessa polvessa. Hän toivoo, että naiset Suomessa kantaisivat nykyistä enemmän yhteiskuntavastuuta.
– Olisivatko kutsunnat koko ikäluokalle tai kansalaispalvelus oikea tie? Siihen minulla ei ole vastausta. Mutta toivon, että naiset tekisivät työtä jonkin isomman päämäärän eteen, oman edun yli, niin kuin lotat aikoinaan.