Eilen otin lapion ja käänsin meän pienen pottumaan. Sulahan se oli, mutta vielä kylmä ja kostia. Ilma oli samanlainen. Takki piti olla päälä, kahet housut ja jalasa pitkävartiset nokialaiset.
Onhan se jo kesäkuu, että potut sais jo pian panna. Mutta eipä näilä ilmoila ole siihen kiirettä. Jokku sannoo, että kymmenes päivä se olis oikia päivä. Juuri kirkolta kuulin, että heilä oli yhtenä kesänä ollu maa märkänä pitkhän, ja potut panthin vasta juhannuksen jälkhin. Syksylä ei ollu mithän erua tavallishen verrattuna. Hyvin olivat kerienhet kasvaa.
Kyllä pottuja kannattaa viliellä, vaikka vähänki. On net uuet potut semmosta syksyn herkkua, että oksat pois, ja omasta maasta vielä!
Ennen vanhasta ko koulu oli loppunu, siinä aika pian oli potun pano. Siemenpotut oli iätetty laakeisa laatikoisa, jokka oli laottu päälekkäin. Meilä oli aika hyvät pottumaat sielä Sarviojala. Talon lähistöle net olit raivattu kovale maale, alunperin mäntykankhale. Potuthan tykkäävät vähän happamasta maasta. Sitä oli sitten lannotettu karianlannala. Potut meilä kasvovat hyvin.
Enimäkshen niitä oli aika laila jääny. Niitä sitten listithin alkukesästä lehmien lisäruuaksi tai keitethin siale. Ihmisten ruokana potut olivat jokapäiväsiä. Ei oikiasthan voinu kuvitella semmosta tilannetta, että ei olis ollu pottuja ruokapöyäsä.
Sitten kesän mithan pottumaala olivat vakiotyöt, alkukesästä rikkaruohojen lokkaus, sitten multaaminen. Syksylä sitten potunotto. Heinänteon aikhan äiti lähti niityltä ensiksi, ja pian kuulu rammuutus, ko hän oli viruttanu puhthaksi potut ja lopuksi niistä irrotti kuoret pyörittämälä niitä kepilä saavisa.
Siittä se rammuutusääni lähti. Siittä äänestä tiesi, että kohta äiti huutaa meät syömhän. Potut olivat herkullisia. Niisä oli vielä mukana maelman paras mauste, nälkä.
Nyt on kesäkuu jo alkanu, maisema on jo vihriä, tuomet kukkivat, narsissit jo menosa ohi, mutta ilma on vielä vilponen. Kielot ovat nupula. Mariapenshat kukkivat täysilä. Ko olis vähän lämpimämpää, että kimalaiset jaksaisivat lentää, ja muukki pikku itikat, että niitä syövilä linnuila olis ravintua!
Kaikki aikanhan. Joskus kesä tullee aikasemmin, joskus myöhemmin, tullee kuitenki. Tänä kevhänä Erkin päivänä oli kylmä, että sen mukhan pitäs tulla lämmin kesä. "Erkki turjus turkki päälä, Urpaanussa paita päälä", tiesivät ihmiset ennen.
Ja mikä merkitys sillä sitten on, millonka se kesä tullee. Tullee se kuitenki aina ajalhan ja näyttää tapansa. Kesä on semmonen, että sattaa tai paistaa.