Syöt­teen mat­kai­lun lip­pu­lai­va paloi joulun alla – Miten al­ku­jär­ky­tyk­ses­tä on sel­vit­ty?

Henkilövahinkoja ei tullut, mutta henkisiä senkin edestä. Hiihtosesongin alkuun osunut onnettomuus pyyhki matkailualueen hetkeksi kartalta. Maijoituspaikat olivat syksyllä loppuunmyytyjä, mutta nyt suuret turistiryhmät jäävät saapumatta.

-
Kuva: Jarmo Kontiainen

Keskiviikkoaamuna puhelimella tien päältä tavoitettu kuljetusyrittäjä Mauno Sarajärvi on kuskaamassa turistiryhmää. Toistaiseksi Syötteen takseille ja bussikalustolle on ajoja riittänyt, mutta verkkaisempia aikoja taitaa olla tulossa, hän ennakoi: suuret ryhmät ovat peruneet matkoja alueelle.

Kiireinen automies kehottaa jututtamaan silmäätekeviä – joita niitäkään ei taida montaa paikalla olla. Yrittäjät ovat Helsingissä matkailumessuilla.

Siellä on myös Tunturihotelli Iso-Syötteen johtaja Juha Kuukasjärvi. Hänellä on vaihteeksi kerrottavana hyviäkin uutisia: vakuutusyhtiö on näyttänyt korvausten suhteen vihreää valoa.

Lisäksi hän on juuri menossa neuvottelemaan asiamiehensä kanssa uuden hotellin rakennussuunnitelmista. Samassa mittakaavassa on tarkoitus rakentaa.

– Kahden, kolmen viikon päästä olemme asiassa viisaampia, Kuukasjärvi kertoo.

Jokavuotisille hiihtomessuille Kuukasjärvi sanoo lähteneensä pitääkseen yllä vanhoja asiakassuhteita.

­– Eteenpäin on mentävä vastoinkäymisistä huolimatta. On näytettävä, ettei tämä tähän pääty ja että olemme vakavasti otettava toimija myös jatkossa.

Oksanperällä liikkeelle on lähdössä koirasafari. Syötteen Eräpalvelujen pihalla vastaanotto tapahtuu haukkumalla. Yhtä aikaa äänessä on 96 innokasta siperianhuskyä, jotka vaistoavat pääsevänsä liikkeelle aina, kun vieraita saapuu.

Tänä aamuna moni koira kokee pettymyksen, sillä tarhakujalle tuodaan vain kaksi rekeä valjastettaviksi. Kaikille ei töitä riitä, ei myöskään normaalivuosina palkatuille parille ylimääräisille oppaille ja kiireapulaisille, valittelevat eräpalveluyrittäjät Johanna ja Jouni Määttä.

Tällä hetkellä yrityksessä on yrittäjien lisäksi yksi työntekijä, jolle koitetaan järjestää töitä kesäksikin. Parin viikon ajan apuna on myös kaksi vapaaehtoista koirien ystävää Keski-Euroopasta.

Kuultuaan hotellin palosta Määtän pariskunnalle tuli paniikki. Tulossa olisi varausten perusteella paras kausi ikinä, mutta nyt piti äkkiä kehittää varasuunnitelma. Ensimmäisenä otettiin yhteyttä Rovaniemelle, missä koirasafarit oli myyty loppuun huhtikuun alusta.

Aluksi oli suunnitelmissa siirtää 30 koiraa Rovaniemelle. Isäntä kävi katsomassa sopivat reitit Metsähallituksen maille, mutta hanke seisahtui koiratarhan paikkaan. Koiria olisi pitänyt siirtää reitin varrelle edestakaisin liian kaukaa, mikä todettiin mahdottomaksi.

Toinen varasuunnitelma on nyt mietinnässä. Katastrofin seurauksena sesonkikauden asiakkaat ja tulot ovat putoamassa puoleen, mutta kulut juoksevat. Yksin koiralauman elättämiseen menee 7 500 kiloa kuivakalikkaa ja vähintäänkin saman verran kauppojen ylipäivälihaa, teurasjätettä ja kalaa vuodessa, Jouni Määttä laskee.

-
Kuva: Jarmo Kontiainen

Hotelli Iso-Syötteeltä – tai oikeammin palosta säästyneiltä tunturimökeiltä – saapuu kuuden hengen ryhmä saksalaisia ja sveitsiläisiä. Koirafarmin emäntä Johanna antaa ryhmälle perusteelliset ajo-ohjeet.

Samaan aikaan Saksasta kotoisin oleva Hannah Kop pistää innokkaita koiria valjaisiin. Hän muistelee vierailleensa ensimmäistä kertaa huskyfarmilla turistina Oulusta. Sittemmin Pudasjärvelle on pitänyt päästä muutamaksi viikoksi joka talvi.

– Täällä on paljon vanhoja tuttuja. Mukavaa on ollut seurata, kun pennut ovat kasvaneet aikuisen koiran mittaan, ihastelee Saksassa viittä vaille valmis lääkäri, jonka veri vetää luonnonläheisempien töiden pariin.

Ehdotuksen Pudasjärvelle muutosta Kop aikoo panna korvansa taakse, sillä täällä on pulaa lääkäreistä.

– Ehkä jonain päivänä.

Turistit istuvat rekeen, ja karavaani lähtee liikkeelle oppaiden johdolla. Asiakaspalveluilmeensä taas vakavammaksi vaihtavat, vuonna 2010 yrityksensä ostaneet Määtät eivät pidä luovuttamista vaihtoehtona.

– Elämän on jatkuttava ja siihen tarvitaan koko matkailualueen yhteistyötä, toteaa Johanna, jonka mukaan yhteistyö on tähänkin saakka toiminut hyvin.

Esimerkiksi huskyfarmin alueelle ei hänen mukaansa ole majoitustilaa laitettu, sillä kapasiteettia löytyy alueelta tarpeeksi. Kaikkien täytyy elää.

Koulutukseltaan Määttä on hieroja. Hän on tehnyt alan töitä myös Syötteellä. Tänä talvena hän ei aio ottaa varauksia vastaan. Hotellin palossa tuhoutuivat kollegan hoitotilat ja hierontapöytä. Tällä hetkellä praktiikka toimii huskyfarmin savusaunassa.

Matka jatkuu Syötteen kyläkaupalle, missä tiskin takaa kaataa kahvia kuppiin Tarja Tihinen. Hänen miehensä Kalle paistaa keittiön puolella muikkuja ja huikkaa, että Pärjänjoesta pilkittyjä. Hän tuo todisteeksi maistiaiset.

Hotellin palo ei ole suoranaisesti vaikuttanut kauppiaspariskunnan yritystoimintaan, sillä asiakaskunta ei ole sama. Vaikutusta on sen sijaan ollut tunnepuolella – jota he kuvaavat koko Syötekylän osalta ankeaksi.

Kalle Tihinen kertoo, ettei ole pystynyt edes käymään palopaikalla. Tarja toivottaa hotellin yrittäjäpariskunnalle jaksamista ja uskoo, että he siitä selviävät – ja ”toivottavasti rakentavat pian uuden ja vielä sen kovasti kaivatun kylpylähotellinkin”.

Tarja Tihinen näkee tilanteessa myös positiivista, uuden alun siemenen.

– Toivomus on, että yhteistyö laajenee kokonaisvaltaisemmin koskemaan koko kylän aluetta.

Syötteen kyläkauppa on myytävänä – mikä ei suinkaan johdu hotellin palosta, vaan siitä, että pian yrittäjien on aika jäädä nauttimaan Syötteen rauhasta ansaituilla eläkepäivillä. Kolme vuotta sitten vanhalta osuuskaupalta Teerivaaran kupeeseen siirtyneet Tihiset ovat remontoineet vanhan liike- ja huoltoasemakiinteistön kuntoon ja monipuolistaneet valikoimaa.

– Tavoitteena on, että yritys siirtyisi tulevaisuuteen uskovalle jatkajalle. Tähän saakka kyselijät ovat olleet niitä ”renkaisiin potkijoita”.

Onnettomuus vaikutti koko yhteisöön. Kyläkauppias Kalle Tihinen kertoo, ettei hän ole pystynyt vieläkään käymään palopaikalla. Tarja Tihinen toivottaa yrittäjille jaksamista.
Onnettomuus vaikutti koko yhteisöön. Kyläkauppias Kalle Tihinen kertoo, ettei hän ole pystynyt vieläkään käymään palopaikalla. Tarja Tihinen toivottaa yrittäjille jaksamista.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Kyläkaupan pihaan, vanhojen mökkien viereen on noussut oranssi kontti, jossa toimii Manne Aslak Teeriniemen moottorikelkkavuokraamo nimeltä Arcticson-Pohjosen poika.

Isäntä on Helsingissä – tietenkin – ja vastaanottotiloissa isännyyttä hoitaa paksu bitbull-koira. Se irvistelee lasioven läpi siihen malliin, ettei sisään tohdi. Viereisestä vuokramökistä löytyy ruokatunniltaan työntekijä Sauli Sassi.

Kolmatta vuotta yrityksen palveluksessa oleva mekaanikko kertoo, että hotellin palo iski suoraan yrityksen asiakaskuntaan.

– Hiljaista on ollut. Ulkomaalaisia asiakkaita ei ole juuri joulun jälkeen näkynyt.

Sassin mukaan uuden vuoden tienoilla asiakaskunta on normaalisti ollut pääosin Venäjältä, mutta nyt ovat itäturistit jääneet tulematta.

Vasta rakennetun korjaamon puolelle kelkan telastoa asentamaan siirtyvä Sassi kertoo yrityksen tehneen menneenä syksynä muitakin huomattavia investointeja. Kalustoa on uusittu ja majoitustiloja on kunnostettu. Lisäksi on hankittu läheltä maatila entistä suurempia ryhmiä varten.

– Kyllä se oli ikävä onnettomuus meidän kaikkien kannalta, mutta hyvä, ettei mennyt ihmishenkiä, hän huokaa.

Moottorikelkan korjaaja: Sauli Sassi.
Moottorikelkan korjaaja: Sauli Sassi.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Iso-Syötteen hiihtokeskuksen ala-asemalla rakennetaan Safaritalon molemmin puolin. Terentjeffin perheyrityksen huoneistohotelliin ja osin Pudasjärven kaupungin monitoimihalli Lumiareenaan on valettu perustukset.

Hissit pyörivät, mutta laskettelijoita ei näy. Vuokraamon puolella tiskin takana Jari Orre toteaa, että hiljaista on kuten normaalistikin näin alkukaudesta keskellä viikkoa.

Rinneyhtiön mukaan hiihtokeskuksen alkukausi on sujunut tavoitteiden mukaisesti. Myynnissä on tullut pientä kasvua.

Viereisessä ravintola Romekievarissa on hiljaista. Ovella vastaan tulee pari pariskuntaa, jotka toteavat, että kyllä täällä viikonloppuna porukkaa riittää.

Vaikka ravintola on tunturista palanut, kievarin Saunabaarissa musiikki kajahtaa.

Ravintolasalin puolella on kaksi asiakasta lämmittelemässä takan ääressä. Umapom Smith ja Wayne Collings Lontoosta kertovat varanneensa tunturimökin Syötteeltä jo aikaisin syksyllä. Tulipalosta heille oli tiedotettu heti ja valiteltu, ettei hotellin uima-allas ole enää käytössä.

Useamman kerran Suomessa vieraillut Collings muisteli vastanneensa, että aivan muuta täältä haetaan. Uima-altaita on Lontoossa tarpeeksi. Lunta, kylmyyttä, luonnon rauhaa ja etenkin hiljaisuutta oli kaivannut myös Smith, ja niitä hän kertoo myös löytäneensä.

Umapom Smith ja Wayne Collings ovat olleet tyytyväisiä Syötteeseen.
Umapom Smith ja Wayne Collings ovat olleet tyytyväisiä Syötteeseen.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Tunturin päällä palaneen hotellin rauniot peittää armeliaasti vastasatanut lumi. Vastaanotto on siirretty lähimpään tunturimökkiin, jonka kuuraiseen seinään on sormella kirjoitettu ”Reseption”.

Respassa turistiryhmälle on päivän ohjelmaa järjestämässä yrittäjäperheestä Katariina Kuukasjärvi. Hän kertoo, että järkytyksestä toipumiseen on ollut parempi lääke olla töissä kuin kotona.

– Mielialat vaihtelevat päivittäin.

– Väkeä on jouduttu hotelliyhtiön palveluksesta vähentämään. Enää töissä on 10-15 työntekijää huolto ja siivous mukaan lukien. Työrytmi on erilainen, ja siinä on kaikilla opettelemista.

Väliaikainen toimisto saatiin järjestettyä nopeasti, tietoliikenneyhteydet hieman hitaammin. Paperit paloivat, mutta raunioista saatiin pelastettua serveri, johon kaikki kuvat ja asiakastiedot oli tallennettu. Ne saatiin palautettua paikallisen yrityksen voimin. Varausjärjestelmä oli onneksi siirretty jo lokakuussa pilvipalveluun.

Paljon paloi Kuukasjärven mukaan poroksi hotellin mukana. Muun muassa hiljattain investoidut luksussviitit, uudet 20 000 euron astiastot ja kymmeneksi vuodeksi hankitut sampoopullot. Nämä olivat kuitenkin pieniä menetyksiä: alkuun oli tuntunut, että siinä meni koko elämäntyö.

Henkilökohtaisten menetysten joukossa Kuukasjärveä harmittavat lukuisat hänen itsensä maalaamat taulut. Kuin ihmeen kautta säilyi kuitenkin yksi. Se oli seinällä, jonka läheltä palo sai alkunsa. Pienin vaurioin se koristaa nyt uuden toimiston seinää.

Eteenpäin on kuitenkin katsottava. Uuden hotellin silhuetti siintää jo Kuukasjärven silmissä. Suuria muutoksia ei mielikuvissa ole vilahdellut, sillä alkuperäinen oli hänen mukaansa toimiva ja varsin hyvin suunniteltu.

Kuukasjärvi kiittelee koko yrityksensä puolesta tuesta, jota hän on saanut.

– Valtavasti on löytynyt hyvää tahtoa ja auttamisen halua. Ehkäpä vastoinkäymiset hitsaavat meitä entistä enemmän yhteen.

Moottorikelkkasafari jalkautuu päivän reissulta edesmenneen hotellin pihaan. Oppaat Antti Rahikkala ja Remco Gilles tarkastelevat kelkkaa, jonka turisti on mällännyt männyn kylkeen.

– Pikkuvikoja, heleppo korjata.

Pääosin ranskalaisista koostuva ryhmä suuntaa kohti entistä pyörävarastoa, joka on tunturimökin alakerrassa. Kellari toimii nyt kelkkailijoiden varusvarastona. Kaikki haalarit, hanskat ja kengät paloivat hotellin mukana. Vain kymmenkunta kypärää ehdittiin pelastaa.

Rahikkala kiittelee yhteistyökumppaneita avusta. Lainavarusteita on saatu käyttöön paikallisilta yrityksiltä ja jopa Oulun Nallikarin vauhtipuistosta saakka. Myös asiakkaat ovat suhtautuneet tilanteeseen hyväntahtoisesti. Rahikkalan mukaan kaikki ovat tienneet tilanteen.

– Muutamat hotellin sviitin varanneetkin ovat tyytyneet vuokramökkiin ja pitäneet sitä jopa eksoottisena elämyksenä.

Safaripuolen päivittäisiin töihin tulipalo on vaikuttanut siten, että asiakasmäärän vähentyessä lähdöt ovat vähentyneet. Henkilökuntaa on vähennetty, mutta se on toisaalta lisännyt työssä olevien työmäärää.

Päivän päätteeksi on vielä tarkoitus käydä kuulostelemassa Pärjänkievarilla ja nauttimassa maan parhaaksi kehutut pitsat. Mutta poromies soittaa ja kertoo olevansa juuri menossa ajokkaitaan ruokkimaan.

Poroaitaus huoltotiloineen löytyy tunturin takaa Hanhilammelta, Metsähallituksen rakentamalta ja hiljattain Hotelli Iso-Syötteen omistukseen siirtyneeltä vuokratontilta.

Vastassa valtavankokoisen kodan edustalla ovat Ylikiimingistä kotoisin oleva yrittäjä Esa Ukonmaanaho, Päivi Laakso ja porokoira Risku.

Syksyllä rakennetussa aitauksessa iltaheiniä odottaa kahdeksan härkäporoa, joista osa on Ukonmaanahon mukaan taamottu – eli opetettu valjaisiin vasta puoli vuotta sitten. Kotoisin ne ovat Käsivarren paliskunnasta, jonne ne myös aikanaan palaavat kesälomilleen.

Kesyt sarvipäät ovat silminnähden tyytyväisiä isäntäväkensä tarjoamiin antimiin. Jo 1980-luvulta saakka poromatkailuhommia harjoittanut Ukonmaanaho kertoo tehneensä jo keväällä sopimuksen hotellin kanssa porosafarien järjestämisestä.

Oulussa, Muoniossa, Levillä ja Kilpisjärvellä safaritoimintaa pyörittänyt poromies kertoo, että läheltä kotipitäjää tulleeseen tarjouk­seen oli tartuttava. Laajempaa toimintaa varten oli perustettava yhtiö, Yläperän Safarit Oy, Käsivarren paliskunnasta kotoisin olevien poromiesten kanssa.

Odotukset olivat korkealla. Hotellipalon takia Ukonmaanaho arvelee liikevoiton jäävän nyt saamatta, mutta kattavan kahden safarijärjestäjän palkat. Asiakasmäärän vähennys merkitsee hänen laskujensa mukaan ehkä 35 prosentin laskua ennustetusta tuloksesta. Toisaalta sitä paikkaa yhteistyökumppanin hyvä myyntiorganisaatio.

– Ei tässä jäädä tuleen makaamaan, vaan luotetaan tulevaan. Tämä on pitkäjänteistä työtä, uskoo kokenut matkailuporomies – jonka mukaan 12 ajokkaalla tekee saman tilin kuin 300 vaatimen porokarjalla.

Päivä on pulkassa – tai tässä tapauksessa pororeessä.

– Luotetaan tulevaan, Esa Ukonmaanaho kannustaa.
– Luotetaan tulevaan, Esa Ukonmaanaho kannustaa.
Kuva: Jarmo Kontiainen