Oli tyyni, aurinkoinen pyhäpäivä. Kävelimme Eevan kanssa mökkitiellä. Yhtäkkiä kuulin riekon äänen, ei räkättävän vaan rauhallisen, kuin lyhyen tervehdyksen: Veukko he hei!

Pysähdyin. Ääni oli kuin sananvaihtoon kutsuva tervehdys: hei, sinäkin täällä. Silmäni haroivat männikköä, marjavarpujen peittämää maata. Metsä huokui tyyntä, äänetöntä rauhaa, ei liikettä missään.