Kolumni: Ro­va­nie­men kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pitää estää ve­ro­va­ro­jen kaap­paus lait­ta­mal­la kylien säätiö ruotuun

pääkirjoitus: Tuu­li­voi­ma tar­vit­see tuek­seen sää­tö­voi­maa, jonka riit­tä­vyys on uhat­tu­na

Suur­lä­het­ti­läs: ”So­pi­mus ei vähennä ydi­na­sei­ta” – näistä syistä Suomi ei al­le­kir­joi­ta ydin­ase­kiel­to­so­pi­mus­ta

Ydinaseet kieltävä kansainvälinen sopimus astuu voimaan tammikuun lopulla. Suurlähettiläs Jarmo Viinanen selvittää, miksi Suomi ei ole mukana ja miksi sopimus voi hänen mielestään olla jopa haitallinen.

Venäjä tai muut ydinasevaltiot eivät ole allekirjoittaneet ydinasekieltosopimusta, mutta ne ovat mukana ydinsulkusopimuksessa. Se ei kiellä niitä pitämästä ydinaseita, vaan luovuttamasta niitä ydinaseettomille maille. Venäjän strateginen ydinohjus sotilasparaatissa kesäkuussa.
Venäjä tai muut ydinasevaltiot eivät ole allekirjoittaneet ydinasekieltosopimusta, mutta ne ovat mukana ydinsulkusopimuksessa. Se ei kiellä niitä pitämästä ydinaseita, vaan luovuttamasta niitä ydinaseettomille maille. Venäjän strateginen ydinohjus sotilasparaatissa kesäkuussa.
Kuva: SERGEI ILNITSKY

Kun iso joukko maita allekirjoittaa sopimuksen, jossa ne sitoutuvat olemaan hankkimatta ydinaseita, siitä seuraa varmaankin vain hyvää?

Ei välttämättä, katsoo suurlähettiläs Jarmo Viinanen ulkoministeriön asevalvonnan yksiköstä.

Suomi ei ole allekirjoittanut YK:n ydinasekieltosopimusta eikä ole näillä näkymin tekemässä sitä myöhemminkään. Viinasen mukaan syyt ovat selkeät.

– Sopimus ei täytä tavoitetta, joka asevalvontasopimuksella pitäisi olla. Se ei muodosta normia eikä tee ydinaseista laittomia, hän tiivistää.

Viinanen esitti näkemyksiään Säteilyturvakeskuksen (Stuk) verkkotiedotustilaisuudessa.

Viisikymmentä allekirjoitusta saatiin kasaan

Ydinasekieltosopimus neuvoteltiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 2017.

Sopimus kieltää ydinaseiden valmistuksen, hallussapidon ja käyttämisen. Lopullisena tavoitteena on maailman vapautuminen ydinaseista kokonaan.

Sopimuksen on sittemmin allekirjoittanut sen voimaantuloon vaadittavat 50 maata.

Luku tuli täyteen Hondurasin allekirjoitettua sopimuksen YK:n päivänä edellisviikolla. Sopimus astuu voimaan 90 päivää tämän jälkeen eli tammikuun lopulla.

Yksikään ydinasevaltio ei ole allekirjoittanut sopimusta. EU:sta sopimuksen ovat allekirjoittaneet vain Irlanti, Itävalta ja Malta.

Ulkopoliittisia syitä olla allekirjoittamatta

Suomen suhtautuminen on ollut hyvin nihkeää alusta saakka, mihin on Viinasen mukaan ulkopoliittisia syitä. Sopimuksella ole kannatusta Suomen "viiteryhmässä", hän muotoilee.

– Jos (allekirjoittamisesta) tehtäisiin päätös se olisi kritiikkiä esimerkiksi Saksalle tai Ranskalle, joiden turvallisuspolitiikka perustuu ydinasepelotteeseen.

Sanna Marinin (sd.) hallituksen ohjelman mukaan Suomi seuraa tilanteen kehitystä.

Monien kriitikoiden mukaan Suomi haluaa linjallaan vaalia erityisesti Nato-yhteistyötä ja -optiota. Yhdysvallat, Britannia, Ranska tai muutkaan ydinasevallat eivät ole allekirjoittaneet sopimusta.

Riskinä nähdään ydinsulkusopimuksen vesittyminen

Syyt pysyä sopimuksen ulkopuolella liittyvät Viinasen mukaan myös varsinaisiin ydinkysymyksiin.

Hän sanoo, että sopimus voi vesittää puoli vuosisataa voimassa ollutta ydinsulkusopimusta eli NTP:tä (Non-Proliferation Treaty).

– Jotkut maat voivat erota ydinsulkusopimuksesta ja pitää ydinaseiden kieltosopimusta uutena standardina. Se olisi hyvin huolestuttavaa, suurlähettiläs sanoo.

Sopimuksen keskeinen heikkous on hänen mukaansa ydinmateriaalin valvonnalle määritelty vaatimustaso.

Sopimuksessa viitataan Viinasen mukaan kyllä NPT:hen, mutta ainoastaan sen perussopimukseen. Lisäpöytäkirjasta ei ole mainintaa, vaikka juuri se on valvonnan kannalta ratkaiseva.

– Lisäpöytäkirjan ainoa tarkoitus on varmistaa, että minkään maan rauhanomaista ydinenergiaa ei käytetä väärin esimerkiksi ydinaseen valmistamiseen, Viinanen painottaa.

Lisäpöytäkirja mullisti valvonnan

Ydinsulkusopimuksen lisäpöytäkirja on Persianlahden sodan peruja kolmen vuosikymmenen takaa.

Irak oli allekirjoittanut perussopimuksen, mutta oli siitä huolimatta onnistunut pääsemään hyvin pitkälle ydinaseen kehittämisessä länsimaiden tietämättä.

Sodan jälkeen laadittu lisäpöytäkirja kasvatti kansainvälisen ydinenergiajärjestö IAEA:n valvontavaltuuksia. Stukin kansainvälisen yhteistyön päällikkö Elina Martikka kuvaa muutosta mullistukseksi.

– Tehtäväksi tuli valvoa myös sitä, ettei sopimukseen liittymätöntä, ilmoittamatta jätettyä toimintaa ole.

Aiemmin IAEA valvoi, käytettiinkö jossakin maassa ydinmateriaalia siihen tarkoitukseen, johon oli ilmoitettu. Siksi järjestö sai tarkastaa vain ilmoitettuja käyttöpaikkoja.

– Lisäpöytäkirja antoi IAEA:lle valtuudet saada koko ydinpolttoainekiertoon ja tutkimukseen liittyvää tietoa, kerätä jonkin maan tietoja muilta mailta, tehdä satelliittivalvontaa ja ottaa ympäristönäytteitä, Martikka listaa.

Suurlähettilään mukaan sopimus on epätäsmällinen

IAEA:n yhdessä kansallisten viranomaisten kanssa toteuttamaan valvontaa pidetään hyvin tehokkaana tai ainakin niin hyvänä kuin nykyisessä maailmantilanteessa on mahdollista.

Siksi Viinasta huolestuttaa lisäpöytäkirjan puuttuminen ydinasekieltosopimuksen tekstistä.

– Miksi sopimuksessa, jonka halutaan vähentävän ydinaseita, ei haluta käyttää sitä standardia, joka varmasti estää niiden leviämistä?

Ydinasekieltosopimuksessa on suurlähettilään mukaan myös liikaa epämääräisyyttä. Se liittyy esimerkiksi taloudellisen yhteistyön kieltämiseen ydinaseita kehittävien maiden kanssa.

– Tarkoittaisiko se esimerkiksi sitä, ettei suomalaisyritys ei voisi tehdä kauppaa toisessa maassa, jonka jokin yritys tekee yhteistyötä jonkin ydinaseita kehittävän maan kanssa? Emme voi ottaa riskiä, ennen kuin tämä on selvää.

"Väitteet laittomuudesta eivät pidä paikkaansa"

Sopimusta puolustetaan kuitenkin poliittisella painoarvolla.

Mitä enemmän mukana on maita, sitä voimakkaammin sopimuksen ajatellaan edistävän ydinaseriisuntaa käytännön puutteista huolimatta.

Muun muassa rauhannobelisti ICAN (kansainvälinen kampanja ydinaseiden kieltämiseksi) iloitsee ydinasekieltosopimuksen voimaantulosta.

– Nyt nämä aseet eivät ole ainoastaan moraalittomia, vaan myös laittomia, totesi ICAN Finland -verkoston toinen koordinaattori Kati Juva lehdistötiedotteessa edellisviikolla.

Viinanen sanoo, etteivät väitteet laittomuudesta kuitenkaan pidä paikkaansa.

– Viisikymmentä maata ei voi sopia keskenään, että muilla mailla ei saa olla ydinaseita.

Kolme hallituspuoluetta vaati Suomen mukanaoloa

Viime hallituskaudella oppositiossa istuneet vihreät, sdp ja vasemmistoliitto vaativat, että Suomi sitoutuu sopimukseen.

Kun puolueet neuvottelivat viime vuonna hallitusohjelmasta, asia oli esillä. Ohjelmaan kirjattiin lopulta Suomen analysoivan sopimuksen sisältöä ja seuraavan tilannetta.

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) arvioi runsas vuosi sitten, ettei hallitus allekirjoita sopimusta.

– Jollain tavalla pitäisi saada sellainen sopimusjärjestelmä, jossa myös ydinasevallat olisivat mukana, hän totesi Lännen Medialle.

"Tilanne on hyvin huolestuttava"

Ydinasevarustelun tilanne näyttää menevän maailmassa huonompaan suuntaan, vaikka aseiden leviämisen estämiseen tähtäävä ydinsulkusopimus on ollut voimassa vuosikymmeniä.

Yhdysvallat ja Venäjä vaikuttavat aloittavan uutta kilpavarustelua. Viiden "vanhan" ydinasevaltion lisäksi jo neljällä muulla valtiolla on ydinase.

– Kolme niistä (Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea) on tunnustanut. Israel ei ole myöntänyt eikä kieltänyt, mutta yleinen arvio on, että sillä on ydinase, suurlähettiläs sanoo.

Yksikään neljästä muusta ole mukana ydinsulkusopimuksessa. Pohjois-Korea irrottautui siitä aloittaessaan ydinaseohjelmansa.

– Tilanne on hyvin huolestuttava. Aina kun tulee uusi ydinasevaltio, jotain on mennyt pieleen.

Toisaalta suurlähettiläs muistuttaa, että maailma voisi olla myös paljon pahemmassa tilanteessa. 1960-luvun alussa arvioitiin, että vuosituhannen vaihteessa ydinasevaltioita voisi olla 30.

– Maailmassa on 80-85 prosenttia vähemmän ydinaseita kuin kylmän sodan kylmimpinä vuosina. Samalla olemme kaukana ydinaseettomuudesta, Viinanen summaa.