Suunnitellut kotisynnytykset ovat yleistyneet Suomessa kymmenen viime vuoden aikana, mutta niiden osuus on edelleen vain noin 0,2 prosenttia kaikista synnytyksistä, kertoo Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) lastentautien erikoislääkäri Katja Ovaskainen.
Ovaskaisen mukaan uusin suuntaus suunnitelluissa kotisynnytyksissä ovat niin sanotut vapaat synnytykset, joissa ei ole välttämättä käyty koko raskauden aikana neuvolaseurannassa tai sikiöseulonnoissa ja joissa lopulta myös synnytetään kotona ilman terveydenhuollon ammattilaisen apua.
– Nämä tapaukset huolestuttavat minua lastenlääkärinä eniten. Kotisynnytyksiin liittyy aina riskejä, ja kaikissa synnytyksissä voi tapahtua jotain äkillistä, mutta vapaasynnytyksissä näitä uhkaavia tilanteita ei välttämättä osata edes tunnistaa. Osa synnyttää pitkän matkan päässä yksiköstä, josta vastasyntynyt tai äiti voisivat saada apua.
Ovaskainen perehtyi kotisynnytyksiin väitöskirjatutkijana 2020-luvun vaihteessa. Hän havaitsi, että kotisynnyttäjät eivät pääsääntöisesti pelkää kotisynnytyksen mahdollisia riskejä, vaan heillä on vahva luotto oman kehonsa viesteihin ja siihen, että asiat tulevat menemään hyvin.
Kotona synnyttävät pohtivat usein laajasti erilaisten toimenpiteiden, tutkimusten ja lääkkeiden aiheellisuutta.
– Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, että ei välttämättä tuoda vastasyntynyttä suositusten mukaisesti myöskään lastenlääkärin tarkastukseen 2–5 vuorokauden iässä, eikä mennä mahdollisesti myöhemminkään lastenneuvolan seurantaan.
Aiempia kielteisiä kokemuksia
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikön Reija Klemetin mukaan kotisynnytysvalinnan taustalla on usein aiempi kielteinen synnytyskokemus sairaalassa. Sairaala saatetaan kokea kylmänä, stressaavana ja piittaamattomana ympäristönä.
– Uskon, että sairaaloissakin olisi mahdollista tarjota äideille samanlaisia onnistumisen kokemuksia, joita he hakevat kotisynnytyksistä. Haasteena on, ehditäänkö antamaan riittävästi aikaa synnyttäjälle ja synnytyksen luonnolliselle etenemiselle. Myös puolison roolia pitäisi vahvistaa.
Klemetin mukaan suunnitellut kotisynnytykset ovat yleisimpiä yli 30-vuotiailla synnyttäjillä, joilla on ennestään vähintään kaksi lasta. Hänen mukaansa kaikki Suomen kotisynnytykset ovat kansallisen suosituksen vastaisia kotisynnytykseen liittyvien riskien takia, mutta erityisesti ensisynnyttäjien olisi ehdottoman tärkeää synnyttää sairaalaolosuhteissa.
Klemetin mukaan kotisynnytyksessä pitäisi aina olla mukana kaksi terveydenhuollon ammattilaista.
– Jos äidin ja vauvan voinnissa tapahtuu jotain yllättävää yhtä aikaa, toinen voi auttaa äitiä ja toinen vauvaa, Klemetti sanoo.
Ovaskainen arvioi, että kahden ammattilaisen suositusta toteutetaan kotisynnytyksissä heikosti, mutta suurimmalla osalla on todennäköisesti kuitenkin yksi kätilö mukana synnytyksessä.
Ovaskaisen mukaan Suomessa oli vielä 2000-luvun vaihteessa pienempiä ja kodinomaisempia synnytysyksiköitä. Hän on miettinyt, voisivatko niin sanotut synnytystuvat toimia kodinomaisempina synnytysympäristöinä sairaaloiden yhteydessä. Tällaisia on käytössä muissa Pohjoismaissa.
– Tällöin jos hätä tulisi, ainakaan viive ei olisi kohtalokas asia, ja pystyttäisiin tarvittaessa helposti siirtymään tiiviimpään seurantaan tai sektioon. Toisaalta osa kotisynnyttäjistä kokee, että vain oma koti kelpaa, jolloin synnytystupakaan tuskin vastaisi heidän toiveisiinsa.