Päivittyvä lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le Lapissa

Arvostelu: Kuvia muis­ti­sai­rau­des­ta

Kolumni

Sus­hi­ra­jan tällä puolen

Tenka Issakainen on Rovaniemellä parikymmentä vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Tenka Issakainen on Rovaniemellä parikymmentä vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Kuva: Jussi Pohjavirta


Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli 2000-luvun alkuvuosina pieni hupijuttu susirajan ja sushirajan liikkeistä. Vuosituhannen vaihteessa sushi kieltämättä kuuluikin lattekahvin tapaan niihin herkkuihin, joilla tehtiin eroa Helsingin seudun ja periferian välille.

Nyt sushi näyttää muuttuneen arkiseksi, tai ainakin arkisemmaksi, samaan tapaan kuin on käynyt lihapullille ja kaalikääryleille (joiden reseptit saapuivat Kaarle XII:n hoviin Turkin suunnalta). Oma sushitiski on jo monessa Rovaniemenkin marketissa.

Ritva Kylli on mainiossa Suomen ruokahistoria -teoksessaan kuvannut muun muassa japanilaisen ruokakulttuurin saapumista Suomeen. Vuonna 1972 suomalainen ruokatoimittaja tutustui sushiin, jota hän luonnehti ilmaisulla ”kylmä myttynen”. Häveliään humoristisesta kuvauksesta päätellen myttynen ei viihtynyt mahassa kovinkaan kauaa vaan tuli samaa reittiä ylös.

Muuttuvassa maailmassa on silti järkevää panostaa lähiruoan käyttöön.

Oma ensikokemukseni sushista joskus 1990-luvun Turussa ei ollut yhtä dramaattinen, pikemminkin pettymys. Riisiä, kalaa ja kasviksia. Wasabia ja inkivääriä lukuun ottamatta aika mietoja makuja. Onko tämä nyt ansainnut kaiken mediahehkutuksen?

Sushin ainekset ovatkin simppeleitä ja myös Suomessa vanhastaan tuttuja. Kun ylellisyystuotteiden maahantuontia vuonna 1756 asetuksella rajoitettiin, kiellettyjen elintarvikkeiden listalla oli myös soijakastike siiderin ja parmesaanin rinnalla.

Riisiä oli tuotu pohjolaan jo 1600-luvulla, ja 1800-luvun mittaan se tuli tutuksi myös maaseutuväestölle niin puurona kuin piirakantäytteenäkin.

Wasabia Suomesta tuskin menneinä vuosisatoina sai, mutta eipä saa vieläkään. Hyvällä tuurilla sitä on jokin prosentin murto-osa wasabi-nimellä myytävän värjätyn piparjuuritahnan seassa.

Vaikutteet kulkevat toiseenkin suuntaan. Sushi-sana tuo varmasti monen mieleen ensimmäisenä lohinigirin. Kuitenkin vielä 1980-luvulla Japanissa ajateltiin, että yyh, kuka nyt söisi raakaa lohta. Norjalaisten tehokas lobbaus toi sikäläisen lohen sushiin sekä Japanissa että muualla.

Ruokakulttuurissa ideat liikkuvat helpommin kuin raaka-aineet, vaikka kuljetus ei välttämättä muodostakaan kovin suurta osaa ruoan ilmastovaikutuksista. Muuttuvassa maailmassa on silti järkevää panostaa lähiruoan käyttöön, vaikkei menneisyyden tuontikieltoihin palattaisikaan.

Käytetäänkö tulevaisuuden suomi-sushissa kotimaista merilevää? Kokeiluja on jo tehty.