Vainojen uhrien muistopäivä on Orpon hallituksen toimesta muutettu myös Suomessa holokaustin uhrien muistopäiväksi.
Tammikuun 27. päivänä 1945 neuvostoarmeija vapautti Auschwitzin tuhoamisleirin vangit. Nimenmuutos on yksi ensimmäisistä hallituksen toimista, sillä aloite on tehty jo elokuussa. Voi vain ounastella, miksi tai kuka on kokenut asian näin tärkeäksi.
Sana holokausti on suomen kieleen tullut englannista, jossa sillä tarkoitetaan vain juutalaisten kansanmurhaa 2. maailmansodassa. Kreikan kielessä yhdyssana tarkoittaa kokonaan poltettua uhria. Juutalaiset käyttävät heprean sanaa shoah, mikä tarkoittaa katastrofia.
Nimenmuutos ei ole merkityksetön, koska se rajaa pois kaikki muut vainot. Ainakin yhdelle nykyhallituksen puolueelle on tärkeää näin eliminoida muualta tulleiden oikeutus viettää muistopäivää lähtömaansa vainoissa kuolleita muistaen. Lisäksi tällä toimenpiteellä vähennetään heidän oikeutusta lukeutua vainojen uhreihin.
Vähintäänkin tällä viestitään, ettei heidän kokemansa vaino ole yhtä tärkeää. Suomessa on todella vähän ihmisiä, joita holokaustin muistopäivä suoraan koskee.
Nimetessään päivän vainojen uhrien muistopäiväksi 2002 on Suomen hallitus ollut paljon avarakatseisempi ja viisaampi kuin nykyinen.
Itse olen muistanut äitini isää, joka 1918 joutui pakenemaan Venäjälle punaisiin kohdistettua teloituksen uhkaa. Toki päivä on minulle muistopäivä toisestakin syystä. Vuotta aiemmin, 27.1.1944 Neuvostoarmeija vapautti Leningradin Saksan ja Suomen armeijoiden piirityksestä. Se oli sotarikos ja rikos ihmisyyttä vastaan, jossa noin 800 000 ihmistä kuoli nälkään.
Minulla oli läheinen, nyt jo edesmennyt venäläinen ystävä, joka lapsena pelastui äitinsä kanssa Elämän tienä tunnettua Laatokan jäätietä pitkin. Soitin hänelle aina muistopäivänä ja hän kertoi, ketkä tutuistamme olivat käyneet muistamassa. Nyt sytytän tuohuksen.