Neuvostoliitto esitti 1938 aluevaihdoksia Leningradin turvallisuuden parantamiseksi. Esitys oli, että rajaa siirretään 30 kilometriä kauemmas kaupungista. Tilalle venäläiset tarjosivat Karjalasta kaksi kertaa isompaa aluetta. Paasikivi, Mannerheim ja Tanner olivat valmiit aluevaihdoksiin, mutta Saksaa sympatisoiva ulkoministeri Eljas Erkko ei.
Suomi oli rähmällään Saksaan. Natsi-Saksa sanoi ”ei mitään aluevaihdoksia”. Suunnitteliko Saksa jo tuolloin hyökkäystä myös Suomen kautta Neuvostoliittoon?
Suomi neuvotteli aluevaihdoksista seitsemän kertaa. Stalin osallistui niihin kuudesti. Hänen kerrotaan sanoneen neuvotteluiden jälkeen, että ”hän jättää nyt asian sotilasviranomaisten ratkaistavaksi”. Näin syttyi talvisota.
Suomi taisteli talvisodan yksin. Saksa pysyi puolueettomana. Suomi joutui pulaan. Saksa opasti Suomea, että ”säästäkää miehiä ja tehkää rauha millä ehdoin tahansa, saatte lyhyen ajan kuluttua kaiken korkoineen takaisin”. Suomi teki rauhan ja luovutti Neuvostoliitolle paljon suuremman pinta-alan kuin mitä Neuvostoliitto oli sodalla valloittanut.
Natsi-Saksa hyökkäsi 1941 kesällä Neuvostoliittoon. Suomi lähti lunastamaan sille annettuja lupauksia ”kaiken takasin saamisesta korkojen kanssa”. Katastrofiinhan sekin sota päättyi. Suomi sai pitää Karjalassa talvisodan rauhan rajansa, mutta menetti Petsamon. Rähmällään olon hinta tuli Suomelle kalliiksi.
Nyt Suomi on rähmällään USA:n suuntaan – DCA-sopimus (Defense Cooperation Agreement) vahvistettiin 1.9.2024. Sopimuksen mukaan sillä varmistetaan USA:n joukkojen esteetön maahan pääsy, liikkuminen ja puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen Suomeen.
Miksi Suomen on oltava aina rähmällään jonkin suurvallan kanssa? Miksi emme osaa harjoittaa itsenäistä, suomalaista turvallisuuspolitiikkaa?
Suomella oli hyvät ja toimivat suhteet Venäjän kanssa, ei mitään erimielisyyksiä. Suomella oli ja on, ainakin oman arvion mukaan, Länsi-Euroopan suurin reservi, vahvimmat puolustusvoimat ja luja maanpuolustustahto.
Miksi Suomi ei voi Uuno Kailaan runon mukaisesti ”pystypäisnä pysyä, tunnoin tulta välkkävämmin, silmin Jäämeren sinisin”? Vaivaako Suomea perushalu olla aina rähmällään jonkun sotilaallisesti vahvan suurvallan kanssa?