Olisiko nyt aika katsoa menneisyyteen? Ottaa oppia menneestä ja suunnitella matkaa parempaan tulevaisuuteen.
Meidän suomalaisten olisi tarpeen katsoa menneisyyteen ja huomata, miten isämme ja isoisämme aikanaan puolustivat tätä maata ja sen rajoja yhteisvoimin koko itärajan osuudelta. Minulla oli onnekseni tilaisuus ajaa moottoripyörällä Venäjän puolella koko rajan matka Laatokalta Muur-manskiin. Vuosi oli 2019 juuri ennen rajan sulkeutumista korona-pandemian seurauksena.
Isäni oli monen muun ohella sodassa viisi vuotta ja puhui usein siitä kokemuksesta. Hän kehotti minua menemään ja katsomaan rajan taakse, jos siihen tulisi tilaisuus. Näkisin, mitä he aikanaan näkivät, ja miten laajaa aluetta heidän oli puolustettava. Nyt olen sen matkan tehnyt ja nähnyt. Ja tämä matka teki minuun mieleenpainuvan, pysyvän vaikutuksen.
Monet suomalaiset saivat isäni ohella kokea sodan kauheudet, eivätkä kaikki sieltä koskaan elävänä palanneet. He puolustivat koko Suomea. Eivät yhtä maakuntaa, kuntaa tai kaupunkia.
Entä mitä me nyt puolustamme? Omaa asuinkuntaako tai oman puolueemme itsekkäitä tavoitteita. Muu ympäristö ja yhteisöllisyydestä saatava hyöty tuntuvat täysin unohtuneen. Eduskunnan oppositiokin räksyttää ja arvostelee äänestäjiä mielistellen joka ainoaa hallituksen tekoa sen sijan, että yhdessä mietittäisiin ja sovittaisiin, mikä olisi asioissa kohtuullisen hyvä -vaikka kipeäkin ratkaisu.
Samantyyppinen meno on vallalla kuntapolitiikassa pienemmässä mittakaavassa: Meille-meille, minulle- minulle! Koko lähes kuusimiljoonainen kansa tuntuu muuttuneen lähiökeskeiseksi minä-minä kansaksi.
Nyt olisi viimein aika muuttua yhteistyökykyiseksi joukoksi ainakin siinä kuntapolitiikassa mikä on meidän kemiläisten ja muiden pohjoissuomalaisten hallussa. Kemin Energia ja Veden ja Oulun Energian fuusioituminen saattaa olla alku uudelle ajalle kuntien välisessä yhteistyössä pohjoisessa.
Kuntarajat eivät ole esteenä, kun saman alan yritykset tai toimialat liittyvät, ja näin niillä olisivat käytössään suuremmat yhteiset hartiat ja varoja tehdä uudistuksia. Sama asetelma on varmasti monella toimialalla. Esimerkiksi koulutuksen osalta kuntien välillä olisi vara parantaa yhteistyötä. Koulumatkan pituus ei ole ratkaiseva, jos yhdistymisellä saataisiin tehokkaampaa ja monipuolisempaa opetusta ja samalla säästöjä aikaiseksi.
Kuntien liitoksilla olisi myös mahdollista saada parannuksia aikaan. Etenkin Kemi on aikojen saatossa menettänyt paljon veroa maksavia asukkaita ympäristökuntiin, vaikka Kemissä on ollut suuria työllistäviä yrityksiä, joista etenkin Keminmaa ja Simo ovat hyötyneet. Pienehkön pohjoisen asukasmäärän olisi ”lyötävä hynttyyt yhteen” ja kehitettävä aluetta kokonaisuutena. Samalla vähenisi paljon turhaa byrokratiaa hallinnollisista elimistä.
Ruuhkasuomi ei ole pPohjois-Suomea varakkaampi alue. Meillä on täällä paljon luonnonvaroja: metsiä, vesiä, kaivoksia ja matkailua. Kaikien näiden varojen käyttö yhteiseksi hyödyksi ja koko Suomen hyödyksi tulisi olla päätavoite. Ei pelkästään oman nurkkakunnan ja sen asioiden kapea-katseinen tarkastelu. Meidän pitäisi ottaa oppia niiltä, jotka aikanaan tätä maata puolustivat.