Suomen ja Norjan yhteinen työryhmä alkaa tutkia tarkemmin Rovaniemeltä Kirkkoniemeen menevää Jäämeren junaratayhteyttä. Se yhdistäisi Suomen sekä arktiselle alueelle että Keski-Eurooppaan yhdessä Rail Baltican ja Tallinnan tunnelin kautta.
Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi viime kesänä Liikennevirastoa selvittämään yhteistyössä Norjan rautatieviranomaisten kanssa Jäämeren radan toteuttamista ja taloudellista kannattavuutta. Selvityksen tuloksista kerrottiin perjantaina.
Pääperustelut valitulle Kirkkoniemen linjaukselle ovat Suomen logistisen aseman parantaminen ja Lapin saavutettavuus. Se parantaisi selvästi myös Suomen huoltovarmuutta.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) mukaan Suomi ei olisi enää tulevaisuudessa periferiamaa eikä saari, vaan solmukohta maailmanlaajuisille matkustaja-, tavara- ja datavirroille.
Kustannukset lähes 3 miljardia euroa
Valitun ratalinjauksen investointikustannukset ovat yhteensä 2,9 miljardia euroa, joista Suomen puolella noin 2 miljardia euroa. Linjaus Kirkkoniemeen voisi mennä myös Kemijärven kautta, jolloin se olisi hieman edullisempi.
Hankkeeseen liittyy ympäristövaikutusten kannalta haasteita ja vaikutuksia porotalouteen ja saamelaisiin. Bernerin mukaan niihin suhtaudutaan jatkoselvityksessä mitä suurimmalla vakavuudella.
Tutkittavana oli viisi ratalinjausvaihtoehtoa. Muut vaihtoehdot olivat Kemijärveltä Alakurtin kautta Murmanskiin, Torniosta Narvikiin, Kolarista Narvikiin sekä Kolarista Kilpisjärven kautta Skibotteniin ja Tromssaan. Lisäksi tutkittiin nykyistä suurempien rekka-ajoneuvoyhdistelmien hyödyntämistä
–Kaikki tutkitut ratavaihtoehdot olivat teknisesti mahdollista toteuttaa. Vaihtelua oli kuitenkin runsaasti etenkin taloudellisessa vertailussa sekä vaikutuksia ympäristölle vertailtaessa, sanoi johtaja Matti Levomäki Liikennevirastosta.
Lipponen: Tarvitaan määrätietoista työtä EU:ssa
Tiedotustilaisuudessa paikalla ollut entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) näkee hyvät toteutumismahdollisuudet jatkoselvittelyyn valitulla Rovaniemen–Kirkkoniemen ratalinjauksella.
–Se edellyttää määrätietoista työtä eri tahoilla kuten Euroopan unionin piirissä, jotta saadaan unioninkin näkemykseksi se, että pohjoinen logistinen keskus on unionin etu. Se on tärkeä koko unionille luonnonvarojen kannalta, mutta myös Euroopan kytkeytymiselle yhä enemmän euraasialaiseen logistiseen verkkoon, Lipponen sanoi Lännen Medialle.
Tiedotustilaisuudessa paikalla ollut toinen entinen pääministeri Esko Aho (kesk.) sanoi, että meillä suomalaisilla on taipumus ajatella, että voi harmi kun me olemme täällä pohjoisessa eikä meillä ole samanlaista kuin maailman suurissa keskuksissa.
–Kulutamme hirveästi energiaa näiden haittojen pohtimiseen. Pitäisi kääntää asia toisinpäin, eli kuinka voisimme saada olosuhteista paljon enemmän irti kuin mitä on saatu. Meillä on jo silkkitie ilmassa, kun Finnair on lyhyessä ajassa noussut maailman lentoyhtiöiden eliittiin käyttämällä hyväksi pohjoista asemaa.
–Uskon, että ennen ratayhteyttä toteutuu digitaalinen silkkitie. Sen jälkeen on aivan loogista, että tulee fyysinen silkkitie, jossa rautatie on ensimmäinen luonnollinen reitti. Totta kai tähän liittyy paljon mietittävää, mutta suomalaisten näkökulmasta tämä on jotain sellaista, mistä kannattaa haaveilla, vaikkei se ihan heti toteutuisikaan.
Jäämeren rata
Jäämeren rata toisi vaihtoehtoisen kuljetusreitin Suomen vienti- ja tuontikuljetuksille. Jäämeren ympäri vuoden jäättömien syväsatamien kautta avautuisi uusi yhteys myös Atlantille ja Koillisväylälle.
Selvityksissä arvioidaan, että Jäämeren radan kuljetukset koostuisivat pääasiassa mineraaleista, kalatuotteista, raakapuusta ja metsäteollisuuden jalostustuotteista. Potentiaalisia kuljetuksia ovat myös Barentsin alueen luonnonvarat sekä tulevaisuudessa muut Koillisväylän kautta kulkevat tuotteet.
Selvitetyistä vaihtoehdoista suurimmat matkustajapotentiaalit olisivat Tromssan ja Kirkkoniemen vaihtoehdoissa. Matkustajaliikenne olisi pääasiassa matkailuliikennettä, jonka oletetaan kasvavan ympärivuotiseksi tulevaisuudessa.
Jäämeren rata parantaisi myös Suomen huoltovarmuutta, kun Suomella olisi käytössään Itämerelle vaihtoehtoinen kuljetusreitti.