Jorma Törmänen ampuu olkiukkoja vastatessaan (LK 16.3.) kirjoitukseeni (LK 11.3.). Varojen tasajakoa ei puolla kukaan.
Törmänen liioittelee perintöveroa ja vähättelee myyntivoittoveroa. Esimerkiksi kahden alaikäisen periessä 300 000 euron asunnon, joka jää alle 60-vuotiaan lesken hallintaan, perintöveroa ei mene. Myyntivoitosta vero on 30 ja 30 000 euroa ylittävältä osalta 34 prosenttia. Myyntivoittovero olisi haitallinen tavallisissa perinnöissä. Varakkaiden ei tarvitse myydä perimäänsä omaisuutta.
Varallisuus keskittyy yhä enemmän rikkaimmille. Kotitalouksien varakkain 10 prosenttia omisti 2023 jo 52 prosenttia kotitalouksien nettovarallisuudesta. 1987 osuus oli 38,7 prosenttia. Vähävaraisempi puolikas omistaa vain neljä prosenttia varallisuudesta. Köyhimmällä kymmenyksellä velat ovat omaisuutta suuremmat.
Kaikilla muilla kymmenyksillä kuin rikkaimmalla osuus varallisuudesta on laskenut. Kotitalouksien varallisuuden mediaani on laskenut reaalisesti neljässä vuodessa 21 prosenttia.
Lahja- ja perintövero on lievästi progressiivinen vero. Se hidastaa vain lievästi varallisuuden keskittymistä. Kenellä hallitus maksattaisi yli miljardin perintöveron menetyksen? Eri asia on, että perintöveron maksun lykkäämiseen tulisi lisätä mahdollisuuksia. Ne koskevat nykyisin lähinnä sukupolvenvaihdostilanteita.
Veron poistoa on puollettu yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksilla. Jo nykyverotus antaa mittavan verotuen niihin. Verohuojennusten arvo oli 2019–2024 yhteensä miljardi euroa ja sukupolvilahjan keskimääräinen vero huojennusten jälkeen oli vain 3,7 prosenttia.
Suurten varallisuuserojen väitetään valuvan yhteiskuntaan hyvinvointina. Varallisuuden ja työttömyyden kehitys ei tue väitettä. Hallitus on uskonut saavansa työttömät töihin heikentämällä työttömien ja heidän perheidensä toimeentuloa leikkaamalla työttömyysturvasta sekä asumis- ja toimeentulotuesta. Työttömiä on nyt noin 200 000 enemmän kuin avoimia työpaikkoja.
Hallitus vauhdittaa varallisuuserojen kasvua. Sen sijaan valtion tulisi edistää mahdollisuuksien tasa-arvoa verotuksella ja sen kautta sosiaaliturvalla, koulutuksella, terveydenhuollolla ja sosiaalisella asuntotuotannolla. Näissä hallitus heikentää mahdollisuuksien kehitystä.