Suomen Ur­hei­lu­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja Riikka Pa­ka­ri­nen tyrmää vä­läy­tyk­set ve­nä­läis­ten pa­luus­ta kil­pa­ken­til­le: "Mitään kes­kus­te­lua tästä ei pitäisi käydä ennen kuin sota on lo­pul­li­ses­ti ohi"

Riikka Pakarinen haluaa, että Suomen Urheiluliitto toimii myös yhteiskunnallisen keskustelun osapuolena ja herättäjänä.

Kuva: Maiju Pohjanheimo

– Kun tulin huhtikuun alussa valituksi virallisesti SUL:n puheenjohtajaksi, nostin linjapuheessani seuratoiminnan kärkeen ykkösasiaksi. Sanoin myös, että teen laajan seurakierroksen. Operatiivinen toiminta tapahtuu SUL:n toimistoilla ja seuroissa, mutta puheenjohtajana haluan olla läsnä ja tietää, mitä kentällä tapahtuu. Sitä työtä nyt teen. Espoossa, Lappeenrannassa ja Jyväskylässä kävin jo aiemmin.

– Oulu on perinteisesti ollut vahva yleisurheilukaupunki. Muistan 1990-luvun puolivälin, kun Pyrintö oli aivan huipulla ja voitti maan parhaan seuran Kalevan Maljan. Kilpailin silloin itse ja muistan, että omassa vuonna 1981 syntyneiden ikäluokassani Pyrinnöllä oli Heidi Hannulan ja Marjo Käyrän kaltaisia kärkiurheilijoita. Katsoin Pyrintöä ihailevasti ylöspäin.

– Pyrinnön toiminta on nyt uudessa lennossa taantuman jälkeen: harrastajamäärät ovat kasvussa, ammattivalmentajia on hyvä joukko, toiminta hyvin organisoitua ja suunniteltua ja myös talous on saatu kuntoon.

– Laajemmin katsottuna Oulun alue kaikkine seuroineen on merkittävässä roolissa. Koemme SUL:ssa tärkeänä arvona, että yleisurheilu on matalan kynnyksen laji, jota voi myös harrastaa kaikkialla Suomessa. Oulu on saanut pohjoiseen kovatasoisia kisoja – viimeisimpänä GP-sarjan osakilpailun. Hienoa on sekin, että kaupunki haluaa profiloitua kansainvälisten kisojen järjestäjänä ja hakee vuodelle 2027 alle 23-vuotiaiden EM-kisoja.

– Aloitin yleisurheilun 9-vuotiaana Varkauden Kenttä-Veikoissa. Laji imaisi mukaansa ja näytteli isoa roolia elämässäni aikuisikään saakka. Päälajini oli 3 000 metrin estejuoksu, olin parhaimmillani kuudes Kalevan kisoissa. Urheilusta ei tullut minulle ammattia, mutta pitkänjänteisestä harjoittelusta, voitoista ja tappioista sain hyviä eväitä koulunkäyntiin sekä myöhemmin työelämään.

– Puheenjohtajuuteni taustalla on rakkaus lajiin ja yhteisöön. Nyt voin antaa jotain myös takaisin. Aikaa tähän luottamustoimeen saa toki kulumaan. Kesäisin kierrän viikonloput pitkälti kisoissa ja tutustumassa seuroihin.

– Samin hyvää työtä on ollut helppo jatkaa, olin kuitenkin useamman vuoden liiton varapuheenjohtajana hänen puheenjohtajakaudellaan. Allekirjoitan täysin Samin näkemykset urheilun yhdenvertaisuuskysymyksistä ja siitä, että lajiliiton pitää olla myös aktiivinen yhteiskunnallisen keskustelun osapuoli ja herättäjä.

Riikka Pakarinen profiloitui omalla aktiiviurallaan estejuoksijana. Paras sijoitus Kalevan kisoissa oli kuudes.

Kuva: Maiju Pohjanheimo

– Huippu-urheilu on suomalaisen yleisurheilun kruununjalokivi. Laji elää menestyksestä ja siitä, että sillä on näkyviä kasvoja. Mutta tämä ei ole myöskään poissulkeva asia seuratyön suhteen. Ilman hyvinvoivia seuroja, lahjakkaita urheilijoita, hyviä valmentajia ja tarpeeksi laajaa harrastajapohjaa meillä ei ole huippuja jatkossa.

– Ehdottomasti. Huippu-urheilu kukoistaa laajalla rintamalla, eikä menestys ole vain yhden tai kahden urheilijan varassa. Jos asiaa peilaa Torunin vuoden 2021 EM-hallikisoista lähtien, mitalimenestystä on ollut kaikissa lajiryhmissä. Myös tämä ulkorautakausi on saanut hienon alun, kun uusia Suomen ennätyksiä on tullut useita.

Wilma Murto on suomalaisen huippuyleisurheilun paras markkinointivaltti.

Kuva: KIMMO BRANDT/EPA

– Tulevaisuuden näkymä on hieno, taustalla on kasvamassa todellinen kultainen ikäluokka. Heinäkuussa alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa Espoossa on luvassa mitalisadetta.

– Liiton talous on tervehtynyt takavuosista, mutta kulurakenteen kanssa pitää olla yhä tarkkana. Viime vuosi meni Ruotsi-ottelusta huolimatta miinukselle ja myös tälle vuodelle on budjetoitu miinusta. Miinusmerkkisiä vuosia ei voi tulla useita peräkkäin.

– On meillä MM-kisoissakin useita potentiaalisia mitalikandidaatteja ja Budapestiin lähtee suunnilleen samankokoinen joukkue kuin vuosi sitten Eugenen MM-kisoihin. En arvioisi huippuyleisurheilun tilaa MM-kisojen mitalimäärällä, vaan koko kesän tulosten perusteella. Uskon, että Suomi palaa myös yleisurheilun globaaleissa arvokisoissa mitalikantaan.

Tero Pitkämäki (oik.) esitteli MM-pronssiaan vuonna 2015 yhdessä Julius Yegon ja Ihab Abdelrahmanin kanssa. Sen jälkeen suomalaiset yleisurheilijat eivät ole voittaneet olympialaisissa tai MM-kisoissa mitalia.

Kuva: HOW HWEE YOUNG/EPA

– SUL:ssa on eettinen valiokunta, joka käsittelee näitä asioita. Soitin juuri valiokunnan puheenjohtajalle Ringa Ropolle, joka kertoi, ettei tällaisia tapauksia ole ollut.

– Urheilulla on iso rooli rasismin kitkemisessä yhteiskunnasta. Rasismi ei ole vain huonoa käytöstä, vaan Suomen lain mukaan myös rikos. SUL:n järjestelmä reagoi, jos jotain rasismiin viittaavaa käy ilmi. Päätä ei laiteta pensaaseen, vaan asia viedään tarvittaessa poliisille asti. Peruslähtökohta on, että kaikkia kohdellaan yleisurheilussa yhdenvertaisesti ja niin, että seuroissa on turvallinen olla.

– Olen sanonut jo aiemmin, että mitään keskustelua venäläisten paluusta ei pitäisi käydä ennen kuin sota on lopullisesti ohi. Olisi kauhea tappio urheilumaailmalle, jos venäläiset olisivat Pariisissa mukana.

– KOK on esittänyt, että venäläisten ottamista mukaan voisi harkita, jos he eivät ole armeijan toiminnassa tai eivät ole tukeneet sotaa. Tällainen on hölynpölyä. Jos venäläiset olisivat mukana, se olisi täysin (Vladimir) Putinin propagandanäytös. Venäjän vastaisia pakotteita on kiristetty, ja olisi älytön signaali jos urheilumaailma toimisi päinvastoin.

– En halua puhua urheilijoiden boikotista, olympialaiset on urheilijoille niin iso juttu. Jos boikotointi on keinona, sen pitäisi ensisijaisesti lähteä urheilun johtajatasolta ja esimerkiksi median edustajista. Sitä ennen pitää tehdä kaikki mahdollinen, että venäläiset eivät ole kisoissa mukana.

– Qatar oli oma lukunsa, totta kai suhtaudun kriittisesti siihen. Tämän vuoden MM-kisat järjestävä Unkari on eri asia. Olemme osa samaa Euroopan unionia ja myös puolustusliittoa. Näkisin, että tällaisessa maassa voi myös urheilla.

– Kannattaisi ehdottomasti. Mitään systemaattista tavoitetta tämän suhteen ei ole asetettu, mutta noin 15 vuoden aikajänteellä näen, että se olisi mahdollista.

Vuoden 2012 EM-kisat Helsingissä eivät olleet menestystarina. Tapahtuma tuotti yli kolmen miljoonan euron tappion.

Kuva: Kontiainen Jarmo

– Meillä on ollut jo aiemmin nainen presidenttinä ja pääministerinä, joten urheilussa on oltu tässä suhteessa takamatkalla. Mutta en koe itseäni naisasianaiseksi. Näen tämän tehtävän asioiden hoitamisen ja osaamisen kautta – en sukupuolikysymyksenä.