Suomi on edelläkävijöiden joukossa käyttökelvottomien tekstiilien keräyksessä, mutta keräyslaatikoihin päätyy edelleen myös likaisia sukkia ja muuta kelvotonta materiaalia. Poistotekstiilien uusiokäyttö kuiduksi ja edelleen vaatteiksi on vielä hyvin pieni osa tekstiilialaa.
Homeisia, likaisia tai märkiä vaatteita ja kankaita ei pidä tuoda tekstiilikierrätykseen, ei myöskään alusvaatteita eikä sukkia. Kaikki nämä kuuluvat energiajätteeseen eli poltettavaksi.
Neuvoista ja ohjeista huolimatta keräyspaikoille tuodaan myös sopimatonta tavaraa, kertoo keräys- ja logistiikka-asiantuntija Oskari Pokela. Pokela työskentelee Lounais-Suomen Jätehuollossa, joka on pisimpään kerännyt poistotekstiilejä Suomessa. Enimmillään lähes 40 prosenttia materiaalista joudutaan käsityönä poistamaan.
– Poistotekstiilin seassa saattaa joskus olla jopa tonnikalapurkkeja, äimistelee Pokela.
– Ei ole sellaista tekniikkaa, joka tunnistaisi likaiset tai homeiset tekstiilit. Automatisoidut ratkaisut keskittyvät materiaalintunnistukseen, hän kertoo.
Osa ongelmaa ovat liian hyväkuntoiset vaatteet eli sellaiset, jotka ovat edelleen täysin käyttökelpoisia. Ne päätyvät Lounais-Suomen Jätehuollon omaan myymälään tai muualla Suomessa myös järjestöjen kirpputoreille.
– Uudelleenkäytön arviointi on niin yksilökohtaista. Viisi kertaa käytetty t-paita on jonkun mielestä jo huono.
Liian hyväkuntoisia vaatteita on Pokelan mukaan noin 10–15 prosenttia poistotekstiilikeräykseen tuodusta tavarasta.
Keräys järjestetty lähes kaikille
Kuntien jätehuoltoyhtiöistä Lounais-Suomen Jätehuolto aloitti poistotekstiilien keräyksen jo vuonna 2015. Muuallakin Suomessa keräys on ollut järjestettynä viimeistään vuoden 2023 alusta alkaen, jolloin tekstiilien erilliskeräysvelvoitetta koskeva laki tuli voimaan.
– Asukaskattavuus on nykyisin noin 97–98 prosenttia Suomen kansasta, kertoo Pokela.
Lounais-Suomen Jätehuolto on Suomessa päävastuussa poistotekstiilikeräyksen koordinoinnista, ja sen käsiin päätyvät myös muualta maasta kerätyt kotitalouksien poistotekstiilit. Viime vuonna niitä lajiteltiin Suomessa yli 550 tonnia.
Poistotekstiilejä kerätään eri puolilla maata eri tavoin, tyypillisesti joko jäteasemilla tai kauppakeskuksiin sijoitetuissa keräyspisteissä. Pokelan mukaan keräys vaikuttaa sujuvan paremmin ja osin myös laadukkaammin, kun se järjestetään siellä missä ihmiset muutenkin liikkuvat.
Kolmisen vuotta sitten julkistetun selvityksen mukaan vuonna 2019 Suomen kaikesta poistotekstiilistä noin 60 prosenttia päätyi energiajätteeksi eli poltettavaksi. Mukana olivat niin kotitalouksien, yritysten kuin julkisen sektorinkin poistotekstiilit.
Uusiovaatteiden osuus vielä pieni
Kierrätystekstiili voi soveltua myös rakennusalan käyttöön, esimerkiksi eristeisiin ja akustiikkalevyihin. Koko EU:n alueella vasta noin prosentti loppuun käytetystä tekstiilimateriaalista kierrätetään uusiksi kuiduiksi.
– Toivottavaa olisi, että kuitu päätyisi uusiin vaatteisiin. Keskeinen ongelma on, että neitseellisestä kuidusta valmistetut materiaalit ovat tällä hetkellä kierrätystekstiilejä halvempia, sanoo vastuullisuuden ja kiertotalouden johtava asiantuntija Emilia Gädda Suomen Tekstiili & Muoti ry:stä.
Pikamuotivaatteissa laatu ei ole pääasia, mikä näkyy myös materiaalivalinnoissa. Kun tällainen vaate tulee elinkaarensa päähän, siitä saatava kierrätyskuitu ei ole parasta laatua. Kun poistotekstiili pilkotaan uudelleen kuiduiksi, kuidut joka tapauksessa lyhenevät eli niiden laatu heikkenee.
Alan yrityksiä toimii jo Suomessa
Suomessa on jo muutamia kierrätyskuitualan yrityksiä. Niistä vakiintunein on Rester, jonka jalostuslaitos on toiminut Paimiossa Turun lähistöllä vuodesta 2021 asti. Se on alallaan Pohjois-Euroopan suurin. Rester käyttää raaka-aineenaan yritysten poistotekstiilejä, esimerkiksi hotellien kuluneita lakanoita.
Paimion jalostuslaitoksessa on kaksi linjastoa, joista toista käytti pilottivaiheessa Lounais-Suomen Jätehuolto ja toista Rester. Viime vuoden lopulla jätehuoltoyhtiö luopui osuudestaan, joten koko laitos on nyt Resterin käytössä.
– Se oli nimensä mukaisesti pilotti. Tulimme siihen tulokseen, että meidän jätehuoltoyhtiönä kannattaa keskittyä tässä vaiheessa keräykseen ja lajitteluun. Ne ovat meidän ydinosaamistamme, sanoo Pokela.
Toinen alan yritys Infinited Fiber Company puolestaan suunnittelee kaupallisen mittakaavan tuotantolaitosta Kemiin entisen paperitehtaan tiloihin. Viime syksynä yhtiö teki näyttävän avauksen yhteistyössä lastenvaatevalmistaja Reiman kanssa. Reima toi myyntiin rajatun erän lasten huppareita, joiden raaka-aineesta puolet on Infinna-uusiokuitua ja toinen puoli luomupuuvillaa.
Kierrätys toisi työpaikkojakin
Tekstiili & Muoti ry:n tänä vuonna teettämässä selvityksessä arvioidaan, että tekstiilialan kehittyminen kohti runsaampaa kierrätystä voisi tuoda Suomeen noin 1,2 miljardin euron edestä investointeja ja myös merkittävästi uusia työpaikkoja. Tähänastisessa kehitystyössä ovat olleet asialla muun muassa useat yliopistot.
– Tarvittaisiin myös investointitukia sekä tutkimus- ja kehitysrahoitusta, jotta se osaaminen ja teknologia jota meillä Suomessakin on, pääsee kunnolla käyntiin, sanoo Gädda.
Selvityksen mukaan suurin osa maailmanlaajuisesti saatavilla olevasta kierrätyskuidusta on kierrätettyä polyesteriä, josta arvioiden mukaan 99 prosenttia tulee kierrätetyistä muovipulloista. Kierrätettyjen selluloosamuuntokuitujen ja puuvillakuitujen osuuden odotetaan kuitenkin nousevan merkittävästi tulevina vuosina. Juuri näihin suomalainen kehitystyö on keskittynyt.
Muoti- ja tekstiiliteollisuuden arvioidaan tuottavan noin 3–10 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä.
Poistotekstiilien keräysjärjestely saattaa joutua muutokseen lähivuosina. EU-komissio on viime kesänä esittänyt tuottajavastuuta myös kotitalouksien tekstiilijätteelle. Tuottajavastuu velvoittaisi vaatteiden valmistajat, maahantuojat ja myyjät huolehtimaan tekstiilijätteen kierrätyksestä. Tuottajavastuu koskee jo esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkaromua.
– Kansalaisen näkökulmastahan ei pitäisi kovin paljon näkyä, kuka sen hoitaa, sanoo Emilia Gädda.
Gädda kertoo, että trilogineuvottelut asiasta alkavat todennäköisesti syksyllä. Se tarkoittaa, että komissio, EU-parlamentti ja jäsenmaiden ministereistä koostuva neuvosto pyrkivät sopuun direktiivin sisällöstä.
Suomessa yksi mahdollinen malli on jakaa tekstiilien jätehuollon rahoitus- ja toimintavastuu alan yritysten ja kuntien jätehuoltoyhtiöiden kesken. Viime vuonna laaditun esiselvityksen mukaan tällainen jaettu vastuu saattaisi olla ristiriidassa EU:n ehdotuksen kanssa, mutta siihen voisi silti olla riittävät perusteet. Toinen vaihtoehto on, että vastuu kotitalouksien poistotekstiileistä siirtyy kokonaan yrityksille.
– Kulut todennäköisesti leivotaan tavalla tai toisella hintoihin, sanoo Gädda.
Järjestelyistä riippumatta poistotekstiilien keräys on tulossa kaikkien EU-maiden velvoitteeksi vuoden 2025 alusta alkaen.
