Hannukainen on yksi harvoista kotimaisista kaivoshankkeista. Kaivos tulisi alueella jo aikaisemmin toimineiden Rautaruukin ja Outokummun kaivosten alueelle.
Siksi onkin ihmeellisen tuntuista, että juuri kyseisille kohdille on piirretty salamyhkäiseltä vaikuttavien vaiheiden kautta viranomaisen toimesta pohjavesialueet, mikä voi pahimmassa tapauksessa tietää naulaa kotimaisen kaivoshankkeen arkkuun.
Samaan aikaan voimme lukea, kuinka Lapin ulkomaisten kaivosten jätevesistä löytyy raja-arvot ylittäviä myrkkypitoisuuksia.
Case Hannukainen alkaa vaikuttaa erittäin epäilyttävältä. Voin sieluni silmin nähdä, mitä saattaa tapahtua tulevaisuudessa. Jos kotimainen yhtiö ei saisi kaivosta luotua, se varmaankin myisi hankkeen. Ostaja olisi todennäköisimmin ulkomainen, salaperäinen veroparatiisiyhtiö.
Kun se pistäisi hankkeen jälleen käyntiin, eipä menisi kauankaan, kun pohjavesialue katoaisi kartalta. Loppu hyvin, kaikki hyvin – ainakin ulkomaiselle toimijalle, joka veisi korvaamattomat mineraalit irvokkaan, maanpetosmaisen matalan kaivosveron turvin. Metsä ja suokin kasvaa takaisin, mutta maan arvomineraalit eivät koskaan.
Kirjoitus sisältää salaliittoteorioita, mutta niitä ei synny tyhjästä. Käsityksiä syntyy myös muualta kuin kaivossektorilta. Ulkomainen veronkiertäminen näyttää olevan suojeluksessa. Kotimainen toimijuus ei ole herrojen mieleen, vaan Suomi saa olla vain ilmainen raaka-ainereservaatti.
Kansalaisten ei pitäisi hyväksyä epäreilua tilannetta. Toivottavasti Hannukaisen hanke jatkuu ja kaivos vielä tulee kotimaisin voimin. Toivottavasti myös kolarilaiset tekevät kaikkensa alueensa elinkeinojen laajentamiseksi.