Television talouspoliittisia keskusteluja seuratessa ei voi kuin ihmetellä sitä, miten yksipuolisia ja yhteen totuuteen uskovia keskustelijat ovat. Hyvä esimerkki tästä on eduskunnan välikysymyskeskustelu (25.2.).
Välikysymys koski vanhushoidon tilaa. Se, kuten muukin sosiaali- ja terveydenhoito ovat muutosten edessä suuren organisaatiomuutoksen takia, joka tehtiin 2023. Se on niin suuri muutos, ettei se tapahdu vuodessa eikä kahdessa. Muutos on jatkuva. Jos näin suuren organisaation kehitys pysähtyy, se alkaa taantua.
Kehityksen ja hoidon laadun esteenä sanotaan olevan rahan puute. Onko näin vai ovatko käytettävissä olevat rahavarat suunnattu väärään paikkaan?
Pian välikysymyskeskustelun jälkeen puolustusministeri Antti Häkkänen esitteli uuden puolustuspoliittisen ohjelman. Siinä esitettiin sitä, miten puolustusvoimia tulee kehittää ja mitä uusia aseita tarvitaan. Niiden määrällä ei tunnu olevan mitään rajaa. Tässä yhteydessä ei puhuta rahapulasta.
Ei voi kuin ihmetellä nykypäättäjien luonteen laatua. He uskovat aseisiin ja sotimiseen kuin rauhantahtoiseen politiikkaan ja sanan voimaan.
Mitä enempi aseita, sitä varmemmin sotiminen jatkuu. Jos sotiminen loppuu, asetehtaat ajautuvat talousahdinkoon ja konkurssiin, sijoittajat menettävät rahansa. Siitäkö tässä on kyse?