Sairaaloissa tehdään terveyssosiaalityötä moniammatillisissa tiimeissä. Sen avulla tuetaan somaattisista ja psykiatrisista sairauksista kärsiviä potilaita sairastumisesta johtuvien elämänmuutosten ja talousahdingon kanssa. Tämä tukee potilaiden mielenterveyttä ja ehkäisee monia ongelmia.
Useat hyvinvointialueet hakevat säästöjä terveyssosiaalityötä supistamalla, jopa lakkauttamalla. Tämä on mahdollista, koska se ei ole lakisääteistä. Osa hyvinvointialueista on siirtänyt terveyssosiaalityöntekijöitä täysin toisiin tehtäviin, kuten lastensuojeluun.
Vakavan sairastumisen kriisi kuormittaa paitsi potilaiden, myös heidän omaistensa mielenterveyttä. Psykiatriset sairaudet aiheuttavat usein pitkäaikaisia elämänhallinnan ongelmia. Kun potilaan omat voimavarat ovat vähissä, terveyssosiaalityöntekijä auttaa.
Esimerkiksi nuorisopsykiatrisella osastolla sosiaalityöntekijä osallistuu perheen tuen tarpeen arvioon lastensuojelun kanssa. Hän auttaa tarvittavien palveluiden ja tukien hakemisessa. Ilman sosiaalityöntekijää nämä jäävät tekemättä.
Kun toimivat moniammatilliset tiimit sairaaloissa hajotetaan, terveyssosiaalityöntekijöiden erityisammattitaito menetetään, ja sairaalan muita ammattilaisia kuormitetaan.
Hyvinvointialueiden tulisi arvioida terveyssosiaalityön muutosten vaikutukset potilaiden mielenterveyteen, toipumiseen ja arkeen paluuseen. On lyhytnäköistä poistaa ihmisiä konkreettisesti auttavat, nimenomaan tähän tehtävään korkeasti koulutettujen ammattilaisten palvelut. Tämä heikentää kuntoutumisen mahdollisuuksia ja vaarantaa omaisten mielenterveyttä ja jaksamista. Kustannukset kasvavat helposti suuremmiksi kuin säästöt.
Terveyssosiaalityön tarve sairaaloissa ei lopu siitä leikkaamalla. Toimintatapojen kehittäminen on tärkeää, mutta nämä leikkaukset eivät kehitä.