So­siaa­li­ses­sa me­dias­sa ei pel­käs­tään vietetä va­paa-ai­kaa – Ro­va­nie­me­läi­nen Ola Jomp­pa­nen, 18: "Vaih­doin ku­lut­ta­maa­ni si­säl­töä do­ku­ment­tei­hin ja eri­lai­siin tu­to­riaa­lei­hin"

-
Kuva: Juulia Niiranen

Rovaniemeläiset Laura Honkala, 19 ja Ola Jomppanen, 18, tarkistavat sosiaalisen median sovellukset useasti päivän aikana. Molempien käyttämien sovellusten kirjoon kuuluvat Facebook, Instagram, Snapchat, LinkedIn,  WhatsApp sekä YouTube.

Honkalan mielestä nuorten keskuudessa on selkeää, miten eri sovellusten avulla viestitään. Esimerkiksi Facebookissa ja LinkedInissä hoituvat virallisemmat asiat, kun Snapchatissa voi laittaa viestiä puolitutuille. Whatsappissa keskustellaan läheisten kanssa.

Ruudun äärellä

Vaikka ruudun äärellä saattaa vierähtää usein pari tuntia, nuoret eivät ole huolissaan viettämästään ruutuajasta.

– Tulee ottaa huomioon, ettei kaikki ruutuaika ole aktiivista ruudun tuijottamista. En koe, että tällä hetkellä on tarpeeksi hyvää tapaa ruutuajan laskemiseen, Honkala toteaa.

-
Kuva: Juulia Niiranen

Lapin yliopiston apulaisprofessori sekä valtakunnallisen mediakasvatusseuran puheenjohtaja Päivi Rasi on Honkalan kanssa samoilla linjoilla.

– Tutkimuksen perusteella vahva kannanottoni on se, että mitään yksiselitteistä syy-seuraussuhdetta ruutuajan ja psykologisten, sosiaalisten tai fyysisten ongelmien suhteen ei ole. Tietenkin silloin, jos ruutuaika ylittää vaikka 50 tuntia viikossa, se häiritsee elämää, Rasi kertoo.

Tiedonhankintaa

Pelkkää viihdettä ja viestittelyä ei sosiaalisen median käyttö kuitenkaan ole. Siellä opitaan ja sieltä haetaan tietoa. Nuoret esimerkiksi kertovat käyttävänsä paljon videopalvelu YouTubea tiedonhankintaan.

Honkala kokee pääsevänsä lähemmäs ihmisten elämää maailmanlaajuisesti, koska sosiaalinen media nostaa pinnalle uusia näkökulmia ja informaatiota laajalta joukolta ihmisiä.

– Voin esimerkiksi Instagramissa törmätä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia koskevaan postaukseen Venäjällä ja päättää hankkia asiasta lisää tietoa.

Työn puolesta Jomppasella saattaa vierähtää ruudun äärellä kokonainen päivä. Muutoin hän on pyrkinyt minimoimaan sosiaalisen median käyttöään.

Ennen Jomppasella saattoi kulua aikaa ruudun ääressä noin kuusi tuntia päivässä. Nykyään aika on noin neljännes entisestä.

Muutoksen hän teki tarkastelemalla verkossa käyttämäänsä aikaa. Iso osa siitä valui hukkaan.

– Vaihdoin vapaa-aikana kuluttamaani sisältöä esimerkiksi dokumentteihin ja erilaisiin tutoriaaleihin.

Kriittinen ote sisältöön

Honkalan mielestä median kuluttajalla on vastuu osata suodattaa tietoa suuresta määrästä informaatiota. Monilukutaidon opetukseen hän kaipaisi enemmän työkaluja, kuten apua erilaisten näkökulmien löytämiseen uutisista.

– En koe, että opetus tällä hetkellä palvele täysin sitä, mihin medialukutaitoa tarvittaisiin, kertoo Honkala.

Jomppanen pohtii mediasisältöjä kohdatessaan, onko asioilla oikeasti pohjaa. Jos jokin asia mietityttää, voi sen ympärillä tehdä pientä taustatutkimusta verkossa.

-
Kuva: Juulia Niiranen

Päivi Rasi muistuttaa, ettei verkossa pärjääminen kuuluisi olla pelkästään nuorien vastuulla, vaan kaikilla tahoilla, jotka digimedian tuottamiseen osallistuvat.

– Myös vanhempien on tärkeää olla kiinnostuneita nuoren median käytöstä ja valmiita keskustelemaan sisällöistä.

Tasapainoilua

Rasin mielestä somen pitäminen täysin hyvänä asiana on absurdi.

– Esimerkiksi useimmat kanavat toimivat tykkäämislogiikan mukaisesti, jolloin vaarana voi olla, että nuori alkaa vertaamaan itseään omasta mielestään parempaan. Silloin itsetunto kärsii.

Myös Jomppanen allekirjoittaa tämän.

– Instagramissa yritetään kerätä paljon tykkäyksiä ja omasta kanavasta tehdään mahdollisimman näyttävä. Tavallaan koko sosiaalinen media on omanlainen vertausalusta.

Jomppanen ei itse omista Instagram-tiliä, mutta käy katsomassa kuvia esimerkiksi julkisista profiileista.

Nuoret neuvovatkin miettimään sosiaalisen median käyttöä ja sitä, mitä sieltä itse saa ja onko siellä kulutettu aika hyödyllistä.

– Muista, että et elä Instagramia varten. Nauti hetkistä myös reaalielämässä, toteaa Honkala.

Jomppanen kannustaa mediakulutustaan pohtivan vaihtamaan edes osan kuluttamastaan sisällöstään johonkin itselle hyödylliseen.

– Vaikka menisi se kuusi tuntia sosiaalisessa mediassa, niin vaihda edes yksi tunti siitä hyödylliseen sisältöön.

Kommentti
Mieti, mitä kulutat

Sosiaalisen median palveluihin on tullut livelähetysten mahdollisuus. Tutustuin vastikään Youtubessa kanavaan, jossa tubettaja kuvaa elämäänsä reaaliaikaisesti lähes taukoamatta.

Ruudun vieressä pyörii viestiketju, jossa livelähetyksen seuraajat voivat keskustella. Kanavalla on usein satoja, joskus tuhansia, seuraajia.

Turhan usein tubettajan lähetykseen kuuluu ihmisten kuvaaminen julkisella paikalla ja häiritsevä käyttäytyminen kadulla päihteiden vaikutuksen alaisena. Kuvaruudun yläpuolella näkyy yleensä myös lahjoitustavoite ja kohde, johon lahjoitetut rahat tullaan käyttämään. Kohteena ovat usein päihteet.

Esimerkkinä mainittakoon tilanne, jossa tubettaja lähtee seuraamaan nuoria vastakkaisen sukupuolen edustajia kuvaten ja toistuvasti kysyen heitä kättelemään hänen kanssaan. Lähetysten viestiketjussa vastaavasti saatetaan kommentoida kuvattavien ulkonäköä.

Tubettaja on joutunut väkivallan kohteeksi lähetyksissään. Ilta on päättynyt usein poliisin kyytiin. Aamulehden haastattelussa tubettaja on kertonut käyttäytyneensä katsojiensa yllytyksen painostamana, eikä ole päihtyneenä osannut kontrolloida toimintaansa.

Koko ilmiö muistuttaa sosiaalisen median ja pelin yhdentymää, jossa tavoitteena on pitää hahmo ja hänen tarinansa hengissä lahjoitusten ja suuren katsojamäärän avulla. Oman ruudun takaa on helppo nauraa toisen sekoilulle.

Mutta missä vaiheessa toimijasta tulee väline, joka toimii katsojiensa ehdoilla?

Tubettaja on kieltämättä vastuussa tuottamastaan sisällöstä. Miksi kuitenkin tuhannet ihmiset ovat valmiita lahjoittamaan rahaa viihdyttääkseen itseään toisen ihmisen tragedialla? Koska eihän sisältöä synny, ellei sille ole kysyntää.