So­dan­ky­lä­läi­nen yli­op­pi­las Katri Kumpula jän­nit­ti en­sim­mäis­tä kir­joi­tus­ker­taan­sa – lak­kiais­pa­niik­kia ei ole per­hees­sä koettu, juhlat vie­te­tään ren­nos­ti

Ylioppilasjuhlia viettävän Katri Kumpulan mielestä pienessä lukiossa on monia hyviä puolia.

Katri Kumpula painaa ylioppilaslakin päähänsä Sodankylän lukiossa. Katri Kumpula painaa valkolakin päähänsä Sodankylän lukiolla. Katri Kumpula painaa ylioppilaslakin päähänsä Sodankylän lukiossa.
Katri Kumpula painaa ylioppilaslakin päähänsä Sodankylän lukiossa.
Katri Kumpula painaa ylioppilaslakin päähänsä Sodankylän lukiossa.
Kuva: Elina Melamies

Sodankyläläistä Katri Kumpulaa huvittaa muisto siitä mitä hän ajatteli ylioppilaista vielä jokin aika sitten.

– He olivat minusta niin aikuisia ja kypsiä. Nyt kun olen itse ylioppilas, ei tunnu siltä että olisin kovin paljon kypsynyt. Toivottavasti vähän kuitenkin.

Katri Kumpula on kaikille isovanhemmilleen ensimmäinen lapsenlapsi, jota juhlitaan ylioppilaana. Lakkiaispaniikkia ei perheessä kuitenkaan ole podettu, sillä tavoitteena on viettää rento juhla kotona sukulaisten, ystävien ja tuttavien kesken.

– Monet läheisistämme asuvat kaukana, joten nyt on kivaa saada viettää aikaa yhdessä.

Lakkiaisjuhlapöydän antimille ei ole lyöty lukkoon erityistä teemaa, mutta erityisen moni tarjottava sisältää marjoja. Juhlavalmisteluja helpottaa se, että kakut tilataan valmiina, ja muu tarjottava tehdään itse. Pitkämatkalaisia muistetaan lapinukonkeitolla.

Kirjoitusurakan jakaminen auttoi jännitykseen

Tuore valkolakin haltija sanoo, että ensimmäinen ylioppilaskirjoituskerta jännitti kovasti. Hän kertookin, että otti jännityksen huomioon jakamalla kirjoitusurakan useampaan osaan. Katri Kumpula kirjoitti ensimmäisen aineen jo vuosi sitten, toisen lukiovuotensa keväällä.

– Silloin tunsin itseni niin paljon pienemmäksi kun mukana ylioppilaskirjoituksissa olivat sen kevään abit.

Kumpulan mukaan tutkinnon jakaminen useampaan jaksoon on enemmän sääntö kuin poikkeus tänä päivänä.

– Oli hyvä, että sain aluksi vähän niin kuin kokeilla kirjoittamista. Kirjoitin aineita sitä mukaa kuin sain kurssit käytyä.

Kaiken kaikkiaan Kumpula kirjoitti maantiedon, uskonnon, historian, yhteiskuntaopin, lyhyen matematiikan, ruotsin, englannin, ja äidinkielen. Arvosanoikseen hän kertoo saaneensa "pari ällää, eetä ja ämmää".

– Hyvin meni, ei voi valittaa. Eivät ne kirjoitukset niin pelottavat olleetkaan. Kun hetken mietti, niin kyllä niihin kysymyksiin pystyi vastaamaan.

Yksi kysymys jäi erityisesti vaivaamaan. Maantieteen kokeessa oli kuvia, joista piti tunnistaa ilmiöitä. Johdantona kerrottiin, että vastaavanlaisia nähdään sosiaalisen median postauksina.

– Mietin, että kirjoitanko itse kuten kirjoittaisin someen vai vastaanko oppikirjamaisemmin. Valitsin oppikirjamaisen selittämisen ja se toimi hyvin.

Pääsykokeissa uusi tilanne

Lukion luku-urakkaa taisi helpottaa se, että Kumpula harrastaa lukemista. Hänellä itsellään on toinen näkemys opiskelusta.

– Ei se mitenkään hyvin sujunut. Lukeminen ja tehtävät kasaantuivat koeviikoille tai viimeiseen palautuspäivään. Ylioppilaskirjoituksiinkin minulla oli huono lukurutiini, tai ei sellaista ollut ollenkaan. Luin oikeastaan vain kolmeen kokeeseen, vaikka tein kyllä lukusuunnitelman.

Lukion käyminen oli aina hänelle ykkösvaihtoehto, sillä Kumpula haluaa yliopistoon. Hän haluaisi opiskella Lapin yliopistossa oikeustiedettä.

– Minua kiinnostaa yhteiskunnalliset asiat ja myös eri kulttuurit ja kielet. Olisi kivaa työllistyä niin että pääsisi tekemisiin kansainvälisten asioiden kanssa ja näkisi maailmaa.

Pääsykokeen tulokset selviävät kesäkuun lopulla.

– Pääsykokeessa tilanne oli niin uusi etten oikein osannut valmistautua siihen. Omalta osaltani koe taisi mennä huonosti, mutta aineisto, jota piti käyttää, oli todella mielenkiintoinen. Sitä oli mukava lukea.

– Jos en pääse heti opiskelemaan, koetan saada töitä ja ehkä suoritan opintoja avoimen yliopiston puolella.

Kurssilla vain kolme opiskelijaa

Katri Kumpula muistelee hyvällä nyt päättyvää lukioaikaa.

– Lukiossa opiskeluun saa vaikuttaa paljon enemmän kuin vielä peruskoulussa. Sodankylän lukio on pieni, mutta siitä on etuakin. Opetus oli hyvin joustavaa ja opettajat tulivat tutuiksi. Heitä oli helppo lähestyä, ja tuli olo, että heitä oikeasti kiinnostaa se miten meillä menee.

Aluksi hän oli huolissaan siitä saako käydä kaikki haluamansa kurssit, sillä joillekin kursseille oli vain vähän osallistujia. Huoli oli kuitenkin turha.

– Olin valinnaisella maailman uskontojen kurssilla, jossa oli kaksi muuta opiskelijaa. Historian valinnaiskurssilla oli viisi opiskelijaa. Tällaisilla kursseilla oli puolet läsnäopetusta ja loput itsenäistä opiskelua.

Välitunneilla kukin ryhmä vietti aikaa omassa porukassaan, mutta Kumpulan mielestä kursseilla oli hyvä yhteishenki.

– Tuntui, että kaikki pyrkivät tulemaan toimeen kaikkien kanssa ja että kaikilla olisi hyvä olla.

Kotijoukkoihin kuuluvat äiti, isä, lukiota käyvä pikkusisko ja kaksi suomenpystykorvaa.

– Vanhemmat ovat pyrkineet antamaan minulle omaa tilaa kirjoitusten ajan. Oli hyvä, etteivät he koko ajan kyselleet että miten menee.

Ilmoita asiavirheestä