Tällainen ajankohtainen asia tuli mieleen kun itse on aikuisikänsä ollut yksineläjä pienellä paikkakunnalla. Tämä on ollut nuoresta lähtien omaehtoinen valinta. Aika ajoin on tullut mieleen kysymys onko nettisukupolven naiset näin sinisilmäistä porukkaa, että haksahtavat helposti nettihuijareiden uhriksi muutaman väärennetyn deittisivustolla olevan kuvan takia lähettäen rahaa tuntemattomalle ihmiselle toiselle puolen maailmaa jota eivät ole eläissään livenä tavanneet? Olen lukenut ja kuullut että univormu tai miehen status (auto ym.) vaikutti joillakin niin että meni jalat alta että en ihmettele.
Kotona sain rehellisen ja vanhanaikaisen kasvatuksen kun olin lapsi ja nuori. Mitään glamouria se ei ollut yksihuoltajaperheessä. Aina sai kuulla lähipiirissäni mikä olin. Nuorempana yläasteiässä tein itselleni selväksi että elämää on näinkin ei se maailmaa kaada.
Toki miehistäkin löytyi kohtalotovereita joita on kustu silmään pahemman kerran. Esimerkki on tämä viime aikoina erään lööppilehden nettiartikkelissa ollut ”tinderlista” juttu josta eräs taksikuski teki Facebook-sivullensa jutun. Tämäkin lista oli löytynyt kun kyseinen taksiyrittäjä oli siivonnut autoansa ajon jälkeen. Tästä huvittuneena hän oli ladannut kuvan listasta ja laittanut kaiken kansan nähtäville. Eikö näitä listantekijöitä hävetä.
Se taitaa vain nykyään rahamiehet ja helppo elämä liikuttaa naisia mitä olen saanut semmoisen kuvan noista nettikirjoituksista mitä olen lukenut sekä näitä ohjelmaformaatteja seurannut. En ihmettele jos pieniltä paikkakunnilta nuoret naiset muuttivat pois paremman elämän toivossa. Valitettavan usein lukee raakaa tekstiä nettien keskustelupalstoilla mitä maalla asuvat (sinkku) miehet ovat naisten myös joidenkin miesten mielestä.
Siellä haukutaan alkoholisti reppanoiksi ym. peräkamari miehiksi jotka eivät kykene mihinkään elämässään? Täytyy muistaa että kaikki ei ole sitä mitä netissä kirjoitettiin. Kaikilla ei mene elämä niin kuin oli nuorempana suunnitellut. Ei minullakaan silloin kun olin kaksikymmentävuotias jolloin unelmoin omakotitalosta. Tässä välissä on ehtinyt kulua 20 vuotta 4 kuukautta ennenkuin tein talokaupat.
Kuulun ikäni puolesta niihin Pohjois-ja Itä-suomen alueen pienillä paikkakunnilla asuviin miehiin joilla on työ, omakotitalo ja elämä kotikunnassa. Nuoruudessa tuli valittua ammattikoulu kun toiset lähtivät lukioon ja sitä kautta maailmalle 26 vuotta sitten. Taisin olla omasta luokastani ainoa joka teki tietoisen valinnan elämänsä suhteen ja sillä tiellä ollaan. Kyllähän sitä jotkut katsoo pitkin nokkavartta kun liikkui kylillä tietäen kuka olen. Ei se mennyt kuin strömsössä. Toki loppuelämäänsä ei pysty ennustamaan missä päin sitä Suomen maata edusti jos laittoi itsensä peliin.