"Katellaan" on yksi suosikkilausahduksistani. Vaikka en voi sanoa kuuluvani ihan niiden kaikkein rennonletkeimpien ihmisten joukkoon, tykkään siitä, että kaikkea ei tarvitse aina sopia ja aikatauluttaa kellontarkasti. Erityisesti tykkään siitä lomalla. Ja niin tykkää Joulupukkikin.
Tämän Lapin Kesä -lehden kannessa Napapiirin punanuttu tekee hiekkakakkuja lasten kanssa uimarannalla. Se jos jokin on mukavaa kesäistä ajanvietettä. Pukki kertoo sivulla 6 olevassa jutussa, miten hänen mielestään kesää kannattaisi viettää: rennolla asenteella, ilman liiallista aikatauluttamista, yhdessäoloon keskittyen. Viisas mies.
On mukava , jos pystyy tarjoamaan lapsille elämyksiä kesälomalla. Kovin usein vain on niin, että ne elämykset ovat aikuisten rajoittuneen mielikuvituksen tuottamia.
Joulupukkikin sen tietää, ettei tarvita niin kauheasti vempaimia ja vekottimia, vaan yhteistä aikaa.
Omien lasteni kanssa olen monta kertaa huomannut – usein jälkeenpäin – että heidän mielestään parasta lomassa, tai vaikka vain viikonlopussa, onkin se, kun äidillä ja isällä on aikaa touhuta heidän kanssaan. Se on parasta, kun kenelläkään ei ole kiire.
Usein lasten mieleen on myös jäänyt kesäloman erityisenä kohokohtana jokin meille aikuisille täysin mitätön seikka. Niin on käynyt minullekin.
Lapsuudessani meillä oli tapana tehdä joka kesä perheen lomareissu autolla eteläiseen Suomeen. Noista reissuista parhaiten ovat jääneet mieleen kiireettömät päivät mökin rannassa, mutta aivan erityisesti Ruikan Joulupukki. Auton takapenkillä istuneelle sisaruskolmikolle yksi kesälomareissun odotetuimmista hetkistä oli nimittäin Ruikan kohdalla, hieman Rovaniemeltä etelään, Nelostien laidalla seisonut joulupukki, joka vilkutti ohi ajaville autoille.
"Sitä vilkuttavaa, karvasääristä Joulupukkia" ruvettiin kyselemään miltei heti, kun auton nokka oli kääntynyt Sodankylän Raudanjoella sijainneen kotitalon pihasta kohti etelää – vanhemmille piinaavan varhaisessa vaiheessa matkaa. Ja sitä tuijotettiin naamat auton takaikkunaan liimautuneina niin kauan, että hiippalakin tupsukin katosi horisonttiin.
Me ajelimme silloin aikoinaan etelään. Nykyään on aivan tavallista lentää, ja vielä kauemmas. Se on ihan ok, mutta ei täältä tarvitse välttämättä lähteä mihinkään.
Kootessani tässä lehdessä olevaa Lapin kesän menokalenteria (joka ei ole täydellinen) yllätyin tapahtumien runsaudesta ja kirjosta. Löysin monta tapahtumaa, joihin haluaisin osallistua.
Tapahtumatarjonnan runsauden keskellä on myös hyvä pitää mielessä Joulupukinkin kesän lempiharrastus eli luonnossa oleminen. Lapin kesäinen luonto tarjoaa niin paljon, että siitä riittää elämystä pitkäksi aikaa sekä aikuisille että lapsille. Eikä tarvitse lähteä viikon vaellukselle tai edes hillasuolle rämpimään, jos ei sellaisesta pidä. Luontoelämyksen voi kokea vaikka auton ikkunan läpi, kuten itselleni kävi.
Ivalossa syntyneenä , Sodankylässä kasvaneena ja Rovaniemellä asuvana lappilaisena olen viettänyt melko paljon aikaa luonnossa eri puolilla Lappia. Silti minua yhä ihmetyttää ja hieman hävettää kertoakin seuraava tarina, joka on tosi.
Muutama vuosi sitten lähdimme perheen kanssa ex tempore -kesälomareissulle Pohjois-Norjaan. Ei ollut muuta suunnitelmaa, kuin että ajellaan ja "katellaan".
En tiedä miksi, mutta en ollut koskaan aikaisemmin kulkenut Inarista Sevettijärventietä Näätämöön (tämä on se hävetyskohta).
Sinä päivänä oli lämmin sää ja aurinko räkötti siniseltä taivaalta. Istuin kartturin paikalla ja katselin maisemia hiljaisena. Kauneus oli mykistävää, erilaista.
Siinä, Sevettijärventiellä, kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani. Miksi en ole tullut tänne aiemmin? Onneksi lähdimme tänne! Tuo reissu on edelleen kaikkien elämäni kesälomareissujen ykkönen.