Toimeentulotukilain kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän loppumuistio on kuin tarina Hölmölästä. Vanhassa sadussa hölmöläiset lastaavat tavaraa hevosvankkureihin. Aina uutta painolastia lisätessään he toteavat, että jos hevonen jaksaa tämän, se jaksaa seuraavankin tavaran kantaa. Lopulta matkaan ei päästä lainkaan, sillä kuorma on liian painava. Sen jälkeen, päinvastaisella logiikalla, hölmöläiset purkavat vankkurit.
Vanhan kansan tarinasta voisi ottaa oppia, jottei hallituksen toimeentulotukiuudistuksen leikkaussarjan jäljiltä käy kuin tarinan hölmöläisille.
THL:n toimeentulotuen riittävyyttä selvittäneen Jussi Tervolan työryhmän mukaan tuki ei ennenkään ole turvannut kaikille ihmisarvoista elämää. Tämä tieto ohitetaan raportissa sillä, että kansanedustajien muodostama perustuslakivaliokunta on jo mahdollistanut 20 ja 40 prosentin leikkaukset toimeentulotukeen. Eli hölmöläisten logiikalla myös 50 prosentin leikkaukset onnistuvat.
Ehtona täydelle toimeentulotuelle on palveluihin hakeutuminen ja ensisijaisen etuuden hakeminen. Toimeentulotukilain uudistuksen tavoitteena on kannustaa tukeen turvautuneiden hakeutumista palveluihin.
Tavoite on ymmärrettävä, mutta viimesijaisen tuen puolittaminen ei ole inhimillistä tai toimiva kannuste. Raportissa todetaan, että noin puolet toimeentulotuesta menee asumiskustannuksiin. Eli onko seurauksena ihmisten ajaminen kodittomiksi?
Työryhmä ei ota kantaa, mikä on niiden tosiasiallinen tilanne, joilta etuuksia leikataan. Ovatko sairaudet, päihde- ja mielenterveysongelmat sekä muut sosiaaliset haasteet syynä siihen, ettei työtön kykene täyttämään vaadittuja velvollisuuksia eli olemaan aktiivisesti mukana palveluissa, saati täyttämään oikeita lomakkeita?
Töihin hakeutumista ja pääsyä estävät myös sote-palveluiden riittämättömyys tai hoitojonot. Vuosittain ulosottoon päätyy noin 400 000 sote-asiakasmaksua. Jäävätkö inhimilliset seikat ja todelliset työttömyyden syyt selvittämättä, kun näin järeiden leikkaustyökalujen käyttöön ryhdytään entistä kevyemmin perustein?
Toteutuessaan täydellä painolla Orpon hallituksen tilaama selvitys ei vain vaaranna ihmisarvoista elämää, vaan voi olla myös kohtalokas monille tuen varassa eläville. Apua tarjoavien järjestöjen rahoja leikataan ja hyvinvointialueiden toimintoja karsitaan, joten kriittisen tärkeät tukitoimet ja palvelut eivät välttämättä enää tavoita leikkauksien kanssa kamppailevia ihmisiä.