Lapin liitto julkaisi äsken Lapin aurinko- ja tuulivoimaselvityksen 2023–2024, jonka tavoitteena on luoda tietopohjaa ja työkaluja vihreän siirtymän toteuttamiseen Lapissa. Monien odotukset olivat korkealla. Lappi kaipaa kipeästi yhtenäistä suunnitelmaa vihreän siirtymän toteuttamiseksi oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla.
Lopputulos ontui pahasti. Lapin ely-keskuskin totesi lausunnossaan, että ilmastovaikutusten arvioinnit ovat tehty hyvin suuntaa antavasti ja ylimalkaisesti, ja että hankkeiden ilmastovaikutuksia on yliarvioitu. Myös tarkemmat laskelmat siitä, miten tuloksiin on päädytty, jäivät uupumaan. Selvitys herättääkin enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.
Selvityksessä on lukuisia puutteita. Siinä todetaan, etteivät sen puskurianalyysissä käytetyt lähtötiedot perustu tieteeseen ja tutkimuksiin, vaan nimettömäksi jääneen asiantuntijan arvioon. Nimettömyys onkin yksi selvityksen läpileikkaavista tekijöistä, joka tekee mahdottomaksi arvioida asiantuntijuutta ja kohteita ehdottaneiden tahojen sidonnaisuuksia.
Myös maisemavaikutukset nousivat tapetille. Niiden arvioinnissa ei ole huomioitu pinnanmuotoja tai sitä, ettei puuston määrä ole pysyvä. Niissä on myös käytetty ohjeena vanhentunutta opasta, joka on sittemmin päivittynyt pariinkin otteeseen. Lapin liitto ei myöskään huomioi voimassa olevaan maakuntakaavaan merkittyjä maisemakohteita.
Lapin liitto esittää arvion potentiaalisten tuulivoima-alueiden ja julkisesti tiedossa olevien tuulivoima-alueiden yhteisvaikutuksista, mutta arvioinnissa käytetyt menetelmät jäävät arvoitukseksi. Selvityksestä puuttuvat merkinnät tuulivoima-alueista, olivatpa ne sitten jo olemassa olevia, kaavoitettuja, kaavoitusprosessissa tai rakenteilla.
Myös luontoarvoille viitattiin kintaalla. Osa esitetyistä kohteista sijaitsee arvokkaiksi metsäelinympäristöiksi luokitelluilla alueilla. Tämä olisi selvinnyt, mikäli joku olisi avannut Retkikartan tai julkisen Zonation-aineiston. Veronmaksajana pohdinkin, oliko selvitys todellakin parasta, mitä 185 700 eurolla saa aikaan?