Kuvaaja innostaa Viivi Rintasta tanssahtelemaan keskellä pilvistä maaliskuun päivää.
Sarjakuvataiteilija harkitsee sekunnin, ehkä kaksi, ja suostuu.
Häntä ei haittaa, vaikka touhu näyttäisi aavistuksen – noh, hullulta.
Lapinlahden entisen mielisairaalan puistossa puhaltava merituuli tarttuu pitkiin hiuksiin. Nuori nainen pyörähtelee, tanssahtelee ja nauraa.
Viivi Rintasen puheessa hullu-sana toistuu taajaan.