Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä karsisi keskussairaaloiden määrää. Uudistuksen jälkeen Suomeen jäisi 5–8 keskussairaalaa. Nyt niitä on 15.
”Työryhmä on ajatellut sairaaloiden määrää puhtaasti lääketieteellisestä näkökulmasta, mutta sairaaloiden sijoittuminen on muutakin kuin lääketiedettä. Ei voida ylläpitää väkisin palveluita, jotka johtavat peruspalvelujen rapautumiseen”, sanoi työryhmän puheenjohtaja, Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtaja Petri Virolainen. Alueellisten päätösten vaikeuden takia sairaaloiden työnjaosta pitäisi säätää työryhmän mielestä lailla.
Ei ole helppo pesti olla nyt ministerinä, varsinkaan Länsi-Pohjan alueelta lähtevällä. Hyvinvointialueet ovat tuoneet valtavan haasteen. Tuntuu, ettei raha riitä millään hoitamiseemme. Alueet eivät ole oma-aloitteisesti saaneet juuri aikaan päätöksiä sairaaloista ja päivystyksistä, vaan erikoissairaanhoidosta on pidetty tiukasti kiinni.
Työryhmän mukaan tämä on voinut ”vaarantaa ja heikentää” perusterveydenhuoltoa eli terveyskeskuksia. Onkin syytä kysyä Lapin aluepäättäjiltä, mitä heidän mielestä tarvitaan. Kaksi täyden palvelun sairaalaa vai terveyskeskukset joka kunnassa, kuten monet vaaleja ennen lupasivat? Molempiin ei ole varaa.
Unohtuiko alueita muodostettaessa se, miksi ne tehtiin? Tuliko niitä poliittisista syistä liikaa? Monen asiantuntijan mukaan alueita pitäisi olla 5–7.
Kullakin hyvinvointialueella on oma aluevaltuusto, jonka koko on 59–89 edustajaa. Valtuusto nimittää aluehallituksen, jonka alle tulevat vielä hallituksen nimeämät jaostot. Tällainen hallinnollinen rakenne kertaa 21 imee valtavasti rahaa, mikä kaikki on pois palveluista, mitä kansalaiset tarvitsevat.