Kolumni

Saako enää sanoa intersektionaalinen?


Tenka Issakainen on Rovaniemellä kaksikymmentä vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Tenka Issakainen on Rovaniemellä kaksikymmentä vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Kuva: Pekka Aho

Yksi nettikeskustelujen paradoksaalisista ikuisista huolista on tämä: kohta kielletään kaikki, ja pian kaikki on sallittua. Viime aikoina kuohunta on vellonut erityisesti yksittäisten sanojen ympärillä.

Eskimo-sana on nyt kuuma peruna. Koska kaikki järkevä ja etenkin järjetön lienee jo sanottu, voisin vaihteeksi esittää puolustuksen – en sanan käytön, vaan Kielitoimiston puolesta.

Iltapäivälehden toimittaja soittaa Kielitoimistoon ja kysyy mielipidettä. Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Tarja Heinonen sanoo muiden kiireidensä keskellä, että hänen mielestään eskimo ei ole loukkaava sana suomessa. Riemu ja raivo repeävät.

En ymmärrä, kuka viitsii perustella kielenkäyttöään tällaisella yhdellä lausunnolla, oli se asiantuntijan esittämä tai ei. Kielenhuollon normit muuttuvat hitaasti, kieli nopeasti.

Se, että sana on loukkaava, merkitsee yksinkertaisesti, että se loukkaa jotakuta. Jos haluatte jotakuta loukata, niin kantakaa reippaasti vastuu.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”paska” ei ole enää sävyltään alatyylinen vaan arkinen. Jos kirjoittaisin teatterikritiikissäni, että esitys oli paska, ja tekijät siitä loukkaantuisivat, niin olisihan minun epärelevanttia vedota sanakirjaan. Että ette te voi olla loukkaantuneita, ks. hakusana paska.

"Pelottava sana? Pöö! Eihän siinä ole edes vieraita kirjaimia."

Nyt kuumentaa tunteita myös hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa mainittu intersektionaalinen feminismi. (Sitä voi kuvata vaikka sellaiseksi tasa-arvoajatteluksi, jossa kiinnitetään huomiota muuhunkin kuin sukupuoleen.)

Tuohtumus ei ole erityisen yllättävää niiden puheenvuoroissa, jotka pitävät intersektionaalista muutenkin suunnilleen satanistis-reptiliaanisen synonyyminä.

Enemmän minua ihmetyttävät ne, jotka kertovat sinänsä kannattavansa ohjelmaa, mutta valittavat sanan olevan niin pitkä, pelottava ja eksoottinen, että sen käyttäminen tekee hallaa itse asialle.

Pelottava sana? Pöö! Eihän siinä ole edes vieraita kirjaimia. (Eri asia on sitten saavutettavuus ja se, voiko asian ilmaista joissakin yhteyksissä toisin.)

Jos joku neropatti ilmoittaa, että intersektionaalinen-sana loukkaa häntä, niin huomatkoon: ”eskimo” ja vastaavat kiistanalaiset sanat viittaavat ihmisiin. On fiksua toimia niin, ettei loukkaa muita. Luulisi, että tästä olisi jo ennen kouluikää kotona puhuttu.

Jos jotakuta loukkaa se, että kutsun häntä intersektionaaliseksi feministiksi, niin ei hätää, en varmasti kutsu.