Rovaniemelle on pesiytynyt ajatusmaailma, että kaupunkimme on arvoton itsessään, ettei meillä ole varaa valita vaan meidän on nöyränä otettava vastaan kaikki almut mitä kaupungin suuntaan tarjotaan.
On totta, että taloudellinen tilanne ei ole ollut viime vuosina erityisen hyvä ja kaupungin tulevaisuus on paljolti rakentunut turismin varaan, mutta mielikuvilla on suuri merkitys. Näinhän sitä sanotaan, että kun kannat itsesi ylpeänä, herätät kiinnostusta muissa ja se on avain menestykseen.
Kuva mikä Rovaniemestä annetaan muualle nyt on, että täällä me nurkassa odottelemme että joku meidät huomaa ja olemme valmiit antamaan kaiken: metsät, vaarat, kaupunkikuvan, joet, historian ja asunnot jos vain joku osoittaa kiinnostustaan. Kaikki on kaupan eikä edes eniten tarjoavalle, kunhan vain joku tarjoaa jotain.
Kahmitaan huomiota kaksin käsin seulomatta ja ajattelematta asioita pitkässä juoksussa. Ajatus on, että jos kieltäydytään ja heittäydytään hankalaksi niin ei tänne kukaan enää halua investoida. Tämä on väärin.
Nyt olisi aika kasvattaa selkäranka. Kaupungilla on arvoa, nyt ja tulevaisuudessa. Nyt pitää ylpistyä ja oppia rakastamaan itseään. Kantaa itsensä rohkeasti ja pitää kiinni siitä mitä meillä on. On ihan ok kieltäytyä ja asettaa rajat.
Kun meillä on selkeät periaatteet ja arvot, joista pidämme tiukasti kiinni ja jonka kautta ohjaamme kaupungin kehitystä ja päivittäisiä toimia, näyttäydymme vahvana. Meillä on jotain arvokasta täällä josta muut voivat ehkä päästä osingoille, jos me päätämme, että haluamme osingoille päästää. Meidän ei tarvitse myydä kaupunkia halvalla ensimmäiselle tarjoajalle, koska kaupunki on ennen kaikkea meidän asukkaiden.
Vahvassa, yhtenäisessä ja itsestään ylpeässä kaupungissa on myös asukkaan turvallinen olo elää. Se vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja antaa ihmisille identiteetin – rovaniemeläisyyden, jolla on merkitys. Se ei ole vain sijainti, missä olemme, vaan osa sitä mitä olemme.