Rovaniemen taidemuseon opasvalvoja Susanna Puolakka on tehnyt pian kuukauden ajan jotain aivan muuta. Hän on nimittäin yksi niistä kaupungin työntekijöistä, jotka ovat siirtyneet työskentelemään Rovaniemi-avussa eli kaupungin puhelinpalvelussa, joka perustettiin poikkeustilan vuoksi.
– Tuntuu hyvältä tehdä tällaista työtä, jossa voi olla avuksi. Puheluissa ihmiset ovat kiitollisia ja tyytyväisiä, kun kaupunki pitää huolta kaupunkilaisistaan, Puolakka sanoo.
Hän työskentelee ringissä, jonka tavoite on soittaa kaikille niille kaupungin yli 70-vuotiaille, jotka eivät ole ikäihmisten palvelujen piirissä. Heiltä kysytään kuulumisia ja avuntarvetta nyt, kun 70 vuotta täyttäneille on vahva suositus karanteeninomaisiin olosuhteisiin.
– Enemmistö voi hyvin. Läheiset auttavat, ja heillä on asiat järjestyneet, Susanna Puolakka kertoo.
Valtaosa puheluista on positiivisia, mutta joukossa on myös soittoja, joissa yksinäisyys tai suru koskettaa. Eräässä puhelussa vihaisuuden alta kuoriutui lopulta kiitos, kun soittaja kuunteli elämäntarinan ja kuulumiset kaikessa rauhassa.
Ilahduttavaa on ollut senioreiden asenne.
– He ovat kokeneet ja nähneet elämässä paljon ja luottavat, että tästäkin selvitään, Puolakka kertoo.
Seitsemänkymppisillä on kiire muihin hommiin
Kaupungin soittokierros hakee suuruudessaan vertaansa, sillä 70 vuotta täyttäneitä on Rovaniemellä on 8 000. Kolmen viikon aikana heistä on tavoitettu jo liki 5 000.
Alkuun soitot kohdennettiin 80 vuotta täyttäneille, ja nyt soitetaan 70 vuotta täyttäneille. Puheluiden kesto vaikuttaa lyhentyneen.
– Moni sanoo, että kiitos soitosta ja sitten onkin jo kiire muille asioille, vapaa-ajan palvelujen päällikkö Merja Tervo kertoo.
Tervon mukaan ikäryhmien ero kuuluu puheluissa selvästi.
– Kahdeksankymppisissä on paljon heitä, jotka tosiaankin ovat kotona ja yksin, hän kuvaa.
Tällä viikolla yritetään saada soitetuksi ne henkilöt, joiden numero on tiedossa. Sen jälkeen yritetään tavoitella heitä, joille ei löydy puhelinnumeroa.
Liikunnanohjausta ja uudelleen soittoja
Rovaniemi-avun nimissä on soitettu joitakin huijauspuheluita, ja siksi kaupunki on korostanut, että puhelut tulevat aina samasta numerosta 016 322 4320. Soittajat eivät kysele henkilökohtaisia tietoja eivätkä tule kotiin sisään.
Asiointiapua kuitenkin tarjotaan. Tervon mukaan hieman alle viidennes puhelimella tavoitetuista on sitä kaivannut. Lisäksi on autettu siivouspalvelujen hankkimisessa.
Jotkut ovat pyytäneet liikunnanohjausta, ja silloin yhteydenottopyyntö on välitetty liikuntapalveluihin. Kansalaisia on ohjattu myös soittamaan ikäihmisten palvelupiste Nestoriin, ja joiltakin on poimittu talteen pyyntö myös uudesta soitosta.
– Sama soittaja voi sitten soittaa uudestaan henkilölle, joka sitä kaipaa, Tervo kertoo.
Monia on askarruttanut terveyspalvelujen aukioloajat ja se, uskaltaako vastaanotoilla asioida.
Yli 100 puhelimen päässä
Puheluista on kuulunut Tervon mukaan yksinäisyys, ja lisäksi Rovaniemi-avun väellä on herännyt huoli omaishoitajien jaksamisesta.
Rovaniemi-avussa on työntekijöitä kaupungin vapaa-ajan palveluista ja varhaiskasvatuksesta sekä seurakunnasta ja Neuvokkaan vapaaehtoisista.
Yhteensä tekijöitä on noin sata, joista osa on Rovaniemi-avussa osa-aikaisesti. Soitot tehdään virka-aikaan, ja päivän päätteeksi on yhteinen työnohjaus- ja keskustelutilaisuus.
Merja Tervo toivoo, että nyt kehitettyä palvelumallia hyödynnettäisiin tulevaisuudessakin.
Rovaniemi-apuun voi myös soittaa. Palvelu on avoin kaikille rovaniemeläisille korona-ajan ongelmissa. Puheluita tulee noin 30–40 päivässä.
– Soittajista pääosa on ikäihmisiä. Osa on takaisinsoittoja ikäihmisiltä, jotka eivät ole voineet vastata Rovaniemi-avun soittoon, Merja Tervo kertoo.
Riitta Törmänen, 75, vastasi Rovaniemi-avun puheluun viime viikolla. Hän tiesi sitä odottaa, ja sattui vielä olemaan silloin ”tukevasti kotona”.
Hän nimittäin tunnustautuu meneväiseksi naiseksi, joka noudattaa eristäytymisohjeita, mutta ei pysy neljän seinän sisällä.
– Autollahan saa ajaa! hän sanoo ja kertoo ajelleensa milloin Olkkajärvelle termarikahveille tai vaikkapa yli 150 kilometrin lenkin kohti Ranuaa ja takaisin. Autosoittimesta soi lempimusiikki ja vierellä istuu hellu, joka on sen verran nuorempi, että hoitaa kaksikon kauppa-asiat näin korona-aikaan.
– Hän käy minullekin kaupassa ja minä olen autonkuljettajana, Törmänen kertoo.
Eniten Törmänen kaipaa kahvilahetkiä ystävien seurassa.
– Sitten kun se sallitaan, niin menen heti!
Rovaniemi-avun puhelu oli Törmäsen mukaan mukava keskusteluhetki, jossa hän kertoi omia kuulumisiaan ja elämäntarinaansa, josta viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet täynnä koettelemuksia. Apua hän ei kuitenkaan kaivannut.
– Se kääntyi niin, että se soittaja ehdotti minulle, että alkaisin tehdä vapaaehtoistyötä, hän kertoo.
