Kemin edustan saaret ovat tuttuja ihanilta lapsuuden veneretkiltä 1960-luvulla.
Selkäsaaressa käytiin marjassa, Räiskössä ja Ruutinkarissa muuten vain eväs- ja uintiretkellä.
Laitakari oli pelkästään nimi. Siihen saareen ei koskaan poikettu.
Nyt puksutamme vesibussilla kohti Laitakaria, entistä sahayhdyskuntaa, jonka jäänteistä kemiläiset ovat kunnostamassa käyntipaikkaa paikallisille ja matkailijoille.
Sen verran olen tehnyt kotiläksyjä, että tiedän viimeisten asukkaiden lähteneen saarelta kouluvuosieni aikaan 1960-luvulla.