Yltäkylläisen pöydän ääressä tai kauppojen ruokatarjouksia katsellessa muistuu silloin tällöin mieleen pieni tuokiokuva, kun olimme palanneet evakosta maailman parhaaseen paikkaan, Rovaniemelle.
Istuskelin VR:n rakennuttaman levytalon portailla auringon paisteessa Jääskeläisessä, kun äiti tuli kauppalasta ostoskassi kädessä. Ei siinä varmaan painoa ollut paljon, hyvä niin, kun matka tehtiin rataa pitkin kävellen. Eikä kaupoissakaan juuri ollut valikoimaa, vaikka ostokorteissa olisi ollut vapaita kuponkeja.
Silloin olisi tarvittu ravintosuositusta.
Yllätys minulle tuli kassista, kun sain palan näkkileipää varmaankin ensimmäisen kerran elämässä. Se maistui hyvältä, kun pureskelin sitä hitaasti.
Ihmismieli haluaa aina parempaa tai toivoo sitä. Niinpä kysyin: ”Vieläkö tulee semmoinen aika, että saa panna voita leivän päälle?" "Kyllä tulee", äitini vastasi. "Ja vielä molemmille puolin."
Se ennustus osui oikeaan. Nyt sen voisi tehdä, aineita piisaa, mutta vyön pituus kieltää.
Kun kadulla katselee nuorisoa sääliksi käy, malli on kuin burgerimainoksella. Ennen sanottiin, että takapuoli on kuin seitsemän leivän uuni.
Toivottavasti suositus tehoaa ja turhat kalorit roskaruoasta, oluesta, viinistä ja väkevämmistäkin jäävät pois ja palataan aikaan, kun tytöillä oli vyötärö 60 senttiä ja pojilla haalarit lepattivat tuulessa.