Sote-soppaa seuratessa tulee mieleen suo. Rimpien väliin on mennyt porukkaa, joka on ensi kertaa poistunut asfalttitieltä. Ei auta muu kuin avun huutaminen niin kauan kuin pää on rapaveden yläpuolella. Ja apuahan tulee. Hallitus heittelee rahapelastusrenkaita, joista puuttuu vetoköysi. Saa siinä ammatti-ihmiset ihmetellä rannalla, kun holtittomat luottamushenkilöt räpiköivät.
Tosiasia on, että meillä ei raha riitä nykymallin pelastamiseen. Siinä on karkea rakennevirhe, mikä näkyy taloudessa. Luottamusmiehistä perustuvalla hallinnolla ei ole kykyä talouden hallintaan ja oikeiden panostuskohteiden valintaan. Liian paljon näperrellään pikkuasioiden parissa, joilla ei ole merkitystä. Raha on sijoitettava tuloksia tuottavasti.
Kun jotakin arvostellaan, pitää esittää myös vaihtoehto. Suomi on pieni maa, puolet Lontoosta. Tarvitsemme vain yhden toimijan. Se tietää valitettavasti poliittisten palkintopaikkojen vähennystä ja kokouspalkkioiden menettämistä.
Ensimmäisenä perustetaan perushoitohallinto. Sen piiriin tulevat kaikki huolenpitoa tarvitsevat vauvasta vaariin. Ei kysellä asuinpaikkaa tai vaivojen määrää. Ihminen tarvitsee ruokaa, lämpöä ja valvontaa. Samalla puretaan hirvittävän kallista byrokratiaa.
Toinen hallinto-osasto vastaa sairaalahoidosta, kolmas terveyskasvatuksesta – erityisesti ihmisten omasta vastuusta. Lapset leikkivät multakasoissa, koulumatka vähintään kilometri jalan, työpaikalle omin voimin ja eläkeläiset sauvakävelemään. Turhat energiajuomat kielletään ja porkkana päästetään kunniaan. Mikäli näistä ohjeista poiketaan, ovi terveyspalveluihin sulkeutuu. Neljäntenä osastona on pelastuspalvelu, palokunta, ambulanssi, VPK ja Vapeva.
Itsehoidon edistämiseksi on vielä yksi hieman ilkikurinen keino. Kavennetaan terveyskeskuksen ovet 35 sentin levyiseksi. Sisälle pääsee kun paino on sopiva. Loppuvat verenpaineet ja nivelvaivat.