Kehäpäätelmänomaisesti tiettyjen ihmisten pukeutuminen ja ilmeet ovatkin kaksoisviestintää ja todisteita rasismista, kun taas toisten temput lukioaikaista harmitonta pelleilyä, eivät siis rasismia. Tämä tulkinta perustuu täysin siihen, kuka kulloinenkin tekijä on, ja toisaalta siihen, mitä suuntausta asiaa arvioiva asiantuntija itse edustaa.
Tilanne on vakava, ja se huutaa oikeaa ja tasapuolista tietoa – suomalaiset eivät ole tyhmiä. Kannattaa etsiä tekstit ja tehdä itse omat johtopäätöksensä siitä, onko tämä viikkoja kestänyt hysteria oikeassa mittakaavassa siihen, mitä on kirjoitettu ja tarkoitettu.
Mitä rasismia on siinä, että sanotaan suoraan, mitä mieltä on islamin vaatimiin naisten pukukaapuihin pukeutumisesta pakotettuna? Mitä rasismia on siinä, että sanotaan suoraan rötöksiä tekevän olevan maahanmuuttaja ja vielä mistä hän on tullut? Se ei ole yhtään rasistisempaa kuin se, että kerrotaan tekijän olevan valkoihoinen mies. Vai onko?
Erotetaan siis kiihkoileva tarkoitushakuinen rasismista syyttely ja oikea rasismi? Toki se vaatii asian uutta pohdintaa ja ennen kaikkea kykyä siihen. Ehkä se lohduttaa, että emme ole yksin. Kaikki kansat ja kaikki niin kutsutut rodut ovat jollain tapaa rasisteja. Siis sellaisia, jotka jostain syystä kuvittelevat, että juuri minun kansani ja minun rotuni ovat parempia kuin muut.
Maamme ongelma median osalta on pieni kansakuntamme. Maahan ei voi syntyä laadukasta monipuolista lehdistöä. Aikamme trendi on vasemmistolainen viherliberalismi, ja sillä näemmä mennään.
Suomalainen media on ollut sodasta lähtien varsin yksisilmäistä. YYA-ajan yhdenmukautumisen pakon ja yhden totuuden sijaan meidän olisi opittava sietämään ja kuulemaan vastakkaisia mielipiteitä. Enemmistö ei ole aina oikeassa eikä vähemmistö väärässä.
Valitettavasti oppi ei näytä menevän perille – kesän keskustelu politiikasta jos mikä sen osoittaa.