Vesa Ylinampa (ps.) kysyy, mikä on rasismia ( LK 10.9.). Hän kirjoittaa, että rasismille on saatava tarkemmat määrittelyt ja pohtii, voiko yksilölle koitua haittaa, jos epämääräisesti syytetään rasismista ilman yksilöintiä. Tämä on tärkeä keskustelunavaus.
Rasismi on ihmisen syrjimistä tai aliarvioimista syntyperään tai oletettuun kansalaisuuteen perustuen. Se voi olla aktiivista, mutta myös myötäilyä. Kun Ylinamman valtuustokollega kirjoittaa somessa julkisesti, että muslimit ovat kykenemättömiä kotoutumaan yhteiskuntaamme muuten kuin Kelan eläteiksi ja Ylinampa myötäilee tätä toteamalla asian olen hyvin pitkälti kuten väitetty, kyse on rasismista.
Maahanmuuttajien syrjäytymisestä tai yhteiskunnassa osattomaksi jäämisestä ja siihen liittyvistä ongelmista puhuminen ei ole rasismia, mutta väite siitä, että ongelma johtuisi ihmisen alkuperästä tai uskonnosta, on rasismia. Rodullistaminen tarkoittaa, että ihmiseen liitetään stereotypiota johtuen hänen oletetusta alkuperästä tai väitetään hänen olevan tietynlainen johtuen etnisyydestä.
Rasismi on niin syvällä yhteiskuntamme rakenteissa, että se on arkista, valitettavan tavallista, usein tunnistamatonta ja siksi mahdollisesti tahatonta.
Rakenteellinen rasismi ilmenee syrjivinä käytäntöinä ja valtasuhteina, joissa länsimaalainen valkoinen ihminen nähdään “normaalina”, parempana ja kyvykkäämpänä. Se näkyy esimerkiksi siinä, että maahanmuuttajataustaisia naisia ohjataan pääsääntöisesti matalapalkka-aloille eikä korkeakouluihin tai romaniväestön kokemana syrjintänä asunto- ja työmarkkinoilla.
Kiitän Ylinampaa keskustelun avauksesta. Myös me Suomessa valtaväestöön kuuluvat hyödymme syrjivien rakenteiden tunnistamisesta ja niiden kriittisestä tarkastelusta. Meistä jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi omana itsenämme, ei kansalaisuutemme, etnisyytemme, sukupuolemme, ikämme tai sosiaalisen aseman perusteella. Vain avoimella keskustelulla voimme saada aikaan muutosta.