Martti Saarikosken kirjoitus (LK 16.6.) vahvisti käsitystäni vanhemmuudesta ja lasten rajojen asettamisesta. Köyhän tai vähävaraisen ei tarvitse suostua kaikkiin lastensa vaatimuksiin, vaan käyttää perheen varoja harkiten. Välttämättömiä menoja ovat asuminen, ruoka ja vaatetus sekä mahdollisuuksien mukaan myös harrastukset.

Lapsia tulee suojata varustelukilpailulta, vaikka se joskus aiheuttaa pettymyksiä. Ne kuuluvat elämään niin lapsena kuin aikuisenakin.