Onnettomuudet: Rat­ti­juop­po ajoi stop-mer­kin takaa auton eteen Tor­nios­sa

Lapin Kansan kalakilpailu: Suuria ahvenia ja hurjia har­juk­sia

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Raa­ma­tun teks­teis­tä avar­ta­vas­ti

Raamatun syntyä tunnetaan heikosti. Tietokirjojen Finlandia-ehdokkaan Sensuroitu alaotsikkona on Raamatun muutosten vaiettu historia. Vastaavaa kansantajuista teosta Raamatun tekstikritiikistä ei ole ollut suomeksi.

Otsikko vaietusta historiasta on harhaanjohtava. Historiallista raamatuntutkimusta on harjoitettu vuosisatoja. Se on kuulunut jokaisen teologin opintoihin. Kirjoittajat Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari ovat eksegetiikan tutkijoita. Kirja käsittelee Raamatun monipolvista syntyhistoriaa. Käsikirjoituksia on tuhansittain sekä Vanhasta että Uudesta testamentista. Varhaisimmat koko Uuden testamentin sisältävät käsikirjoitukset ovat 300-400-luvuilta. Yhtä, oikeaa Raamattua ei ole koskaan ollut.

Kirja perustuu eri käsikirjoituksissa olevien erojen vertailuun. Menetelmää sanotaan tekstikriittiseksi. Se on Raamatun tutkimuksen menetelmistä alkeellisin. Kirjassa ei tutkita kertomusten historiallista totuutta tai opillisten uskomusten muotoutumista.

Painotekniikan puuttuessa käsikirjoituksia kopioitiin käsin aina uudestaan, jolloin teksteihin on tullut lisäyksiä ja muutoksia. Osa niistä on tehty tarkoituksella. Teksti ei ole vastannut muuttunutta uskonnollista käsitystä tai kopioija on halunnut ”parantaa” kertomusta. Kirja valottaa myös erojen taustaa.

Jumalakäsityksen muuttuminen näkyy Vanhassa testamentissa. Monijumalaisuus oli lähtökohta, jota käsikirjoituksissa on pyritty häivyttämään. Sinne on jäänyt tekstejä Jumalan pojista ja muista jumalista, joiden keskuudessa Jahve oli korkein. Jopa käsky ”älä pidä muita jumalia” kertoo monolatrian vaiheesta. Muita jumalia uskottiin olevan, mutta niitä ei saanut palvoa.

Evankeliumien vertailu osoittaa kertomukset Jeesuksesta ristiriitaisiksi. Ne eivät ole silminnäkijäkertomuksia. Historiallista totuutta ei löydy kertomuksia yhdistelemällä tai valitsemalla. Käsikirjoitusten erot voivat olla merkittäviä. Markuksen evankeliumin vanhimmat käsikirjoitukset päättyvät kahden Marian haudalle menoon ja nuorukaisen kohtaamiseen. Niistä puuttuvat kertomukset Jeesuksen ilmestymisestä ja lähetyskäskyn antamisesta.

Uudesta testamentista käy ilmi vaikeudet määritellä, mikä Jeesus oli. Oliko hän aito ihminen ja missä vaiheessa hänestä tuli Jumalan poika vai oliko hän alun alkaen Jumala. Jumalan ”evoluutio” ei päättynyt Uuteen testamenttiin. Vasta Rooman keisari Konstantinuksen koolle kutsuma Nikean kirkolliskokous vuonna 325 vahvisti Jeesuksen olemuksen: tosi ihminen ja tosi Jumala jo aikojen alusta. Sen jälkeen valtakirkko alkoi vainota vähän eri tavalla uskovia uskonveljiä ja -sisaria. Heitä surmattiin enemmän kuin keisarien aikaisissa satunnaisissa vainoissa.

Kirjan lukevan on mahdotonta perustellusti pitää Raamattua sellaisenaan erehtymättömänä Jumalan sanana tai ilmoituksena.