Kuivattu lämpöjyväsemme, puupelletti alkoi nousunsa Suomessa vuosituhannen vaihteessa. Siitä haluttiin kansantalouteemme yhtäältä huoltovarmuuden osasta, toisaalta uutta vientituotetta.
Pellettiä voi kuljettaa helposti maamme sisällä. Pellettiä rahdataan jo laivoilla Amerikan ja Euroopan välillä.
Pelletistä kaavailtiin Suomen metsätaloudelle vientituotetta hieman taannoisen tervan tapaan. Brysselissä järjestettiin aiheesta tilaisuus, missä korostettiin aiheen merkitystä nimenomaan Pohjois-Suomen kannalta.
Maakaasua ja kivihiiltä korvaavalla puupelletillä oli lupaava ennuste Suomen kansantaloudelle. Kaikella ulkomaalta tuotavalla energialla on nimittäin kansantalouden taakka. Etenkin talouden taantuman aikoina sen voi yksinkertaistaa: ulkomainen energia rahoitetaan ulkomaan velalla.
Valtiomme velkaantumisen nousulla ja pelletin vientimme alamäellä on kiusallinen aikayhteys. Molemmat käynnistyivät samana vuonna. Valtionvelka oli hiljalleen vähenemässä aina pohjavuoteen 2008 asti. Sen jälkeen velkaantuminen kääntyi nousuun ja kasvanut jo kolminkertaiseksi.
Pelletin huippuvuosi oli 2008. Pelletin vientimme oli tuolloin 227 000 tonnia. Sen jälkeen vienti alkoi hiipua. Vuonna 2023 pelletin vientiä oli enää 1 000 tonnia.
Pelletin raaka-ainetta meillä riittäisi. Esimerkiksi taimikonhoidon ja ensiharvennuksen rästejä maassamme on miljoonan hehtaarin luokkaa, valmiina pellettiteollisuuden jalostettavaksi.
Euroopan unionissa vaikuttaa erikoinen vihreän siirtymän koulukunta. Se haluaisi lopettaa kaiken metsäenergian käytön luonnonmetsistä. Onneksi meillä on tälle koulukunnalle vaihtoehto: metsäpuiden lyhytkiertoviljely kesantopelloilla, turvesoiden pohjilla ja muilla jättömailla.
Kuivatusta lämpöjyväsestämme kehittyi ajan saatossa sekä huoltovarmuuden helmi että uusi vientituote. Pellettiä ei tulisi maailman levottomassa nykytilanteessa unohtaa. Pelletti loisi sekä uusia tuotantomahdollisuuksia hiipuville maatiloillemme että uutta kotimaista tuloa velkaantuvalle kansantaloudellemme.