Pumppuvoimaloita esitetään ratkaisuksi uusiutuvan energian varastointiin, mutta niiden ympäristövaikutuksia ei saa vähätellä. Lapissa suunnitellut hankkeet, kuten Kemijärven Kapustan ja Ailangantunturin voimalat, uhkaavat luonnontilaisia lähteitä, puroja ja uhanalaisia kasvilajeja, kuten lapinleinikkiä.
YVA-selvityksissä on arvioitu voimaloiden vaikutukset esimerkiksi puroihin erittäin suuriksi, ja kasvillisuuteen kohdistuvat vaikutukset laajoiksi.
Lapissa ja muuallakin Suomessa lähteet ovat jo valmiiksi uhanalaisia. Vain murto-osa niistä on enää luonnontilaisia. Monet uhanalaiset kasvit, kuten lähteikköihin erikoistuneet sammalet ja saniaiset, ovat riippuvaisia juuri näistä vesiluontotyypeistä. Pohjavedet ovat elintärkeitä juomaveden lähteitä, ja niiden pilaantuminen on usein peruuttamatonta.
Pumppuvoimalat vaativat suuria vesivarastoja ja maansiirtoja, jotka muuttavat hydrologiaa ja tuhoavat herkkiä ekosysteemejä. Vaikka ne voivat tukea sähköverkon vakautta, niiden rakentaminen ei saa tapahtua luonnon kustannuksella.
Pumppuvoimaloita tulisikin sijoittaa esimerkiksi kaivoksiin. Kemijärven hankkeiden osalta vaikutukset tulisivat olemaan ikimetsissä, suojelluissa lähteissä, raakuissa, kalastossa ja arvokkaissa luontokohteissa.
Suomen vesiluonto on jo kovilla, kuten Kemijärven ja -joen säännöstelykin osoittaa. Pohjavesien suojeluun on lainsäädäntö, mutta käytännön toteutus vaatii tiukempaa valvontaa ja ennakointia. Vesienhoitolain mukaan pohjavesien tila ei saa heikentyä, ja pilaamiskielto on ympäristöministeriön mukaan ehdoton.
Ennen kuin rakennamme uusia voimaloita meidän tulisi varmistaa, että nykyiset luonnonvaramme ovat turvassa. Lähteet, pohjavedet ja uhanalaiset kasvit eivät ole uusiutuvia resursseja – niiden suojelu on ilmastoteko, joka ei vaadi betonia vaan viisautta.