Kaarlo Kantola kirjoitti sota-ajan evakoista (LK 10.1.).
Muistan, kun enoni perhe asui Kemijärvellä. Siellä vierailtiin. Sitten he muuttivat Sallaan asutusalueelle. Tutuksi tuli postiauto Kursusta Keminniemen kautta Sallaan.
Sain olla mukana suo-ojien kaivussa. Seuraavana kesänä oli vuorossa pärekaton laitto latoon. Enoni sanoi, että hevosella piti olla suokengät.
Illalla pelasimme lentopalloa kylän nuorten kanssa. Pelaamaan tuli kaksi tyttöä naapurista. Ihmettelin sitä, miksi tilat olivat niin kaukana toisistaan.
Kerran enoni sanoi, että tulee hallayö. Ohra oli kasvussa. Hän aikoi mennä pitämään tulia. Liekö kantoja jäänyt pellon reunaan.
Postiautossa Sallasta Kemijärvelle kyytiin astui herra. Tiesin, että nyt tuli kansanedustaja, kun hän meni meni suoraan tupakkaosastolle. Olikohan siellä äänestäjiä.