Eduskuntavaaleissa ilmennyt taktikointi vahvisti siirtymistä kohti kaksinapaista, toisiaan demonisoivaa leiriä. Uhkakuvia luomalla onnistuttiin keskittämään ääniä ja valtaa suurimmille puolueille. Tällainen johtaa ääripäiden korostumiseen eli polarisoitumiseen. Mielipiteet ja arvot etääntyvät toisistaan ja on vaarana, että yhteiskuntaan syntyy kaksi todellisuutta. Ääriajattelujen väliin jäävät, usein sovittelevat äänet vaimenevat.
Kaksinapaistuvassa järjestelmässä demokratia usein kärsii, sillä suuri osa kansalaisista kokee, ettei kumpikaan leiri edusta heitä. Tällöin joudutaan tekemään isoissakin asioissa kompromisseja, toisin kuin tilanteessa, jossa on selkeästi valinnanvaraa.
Kaksipuoluejärjestelmissä, kuten Yhdysvalloissa, toisella on hallitusvalta, ja oppositio keskittyy torpedoimaan hallitsevan puolueen toimintaa. Valtaan päästyään se kumoaa edellisen hallituksen päätökset. On helppo nähdä, että yhteiskunta ei voi hyvin tällaisessa tempoilevassa päätöksenteossa.
Kaksijakoisuus heijastuu myös mediaan. Kummallekin osapuolelle syntyy omat mediakanavansa, jolloin yhteisten kantojen löytyminen vaikeutuu ja poteroidutaan yhä syvemmälle omiin asemiin. Polarisaatio ei luo vuoropuhelua ja kompromisseja vaan pyrkii turvaamaan omien etuja. Se näkyy myös siinä, mistä ei uutisoida ja mitä jätetään kertomatta.
Asetelma altistaa vihapuheelle ja ääriajattelulle, sillä muut vaikutuskeinot koetaan tehottomiksi. Vahvasti keskittyneen vallan koetaan etääntyneen kansalaisten arjesta. Vastakkainasettelu lisääntyy. Se johtaa konsensushakuisten ja ääripäitä pehmentävien puolueiden häviämiseen poliittiselta kartalta. Populistiset, yksinkertaiset hokemat kieltämättä viehättävät helppoudellaan. Sosiaalinen media myös suosii kärjekkäitä mielipiteitä ja helppoja ratkaisuja.
Kaksipuoluejärjestelmässä valtaapitävä osapuoli pystyy toteuttamaan haluamaansa politiikkaa ilman tarvetta kompromisseille. Kiusauksena on nimittää omat suosikkinsa vallanpaikoille ja laatia lakeja, jotka suosivat omaa äänestäjäkuntaa. Yhteiskuntaa kokonaisuutena kehittävät toimenpiteet jäävät tekemättä.
Monipuoluejärjestelmä mahdollistaa myös vähemmistöjen äänen kuulumisen, ylläpitää ja edistää rauhan ja tasa-arvon sekä ihmisoikeuksien toteutumista. Myös uusien puolueiden ja liikkeiden syntyminen mahdollistuu, mikä pitää vallassa olevat päättäjät sopivasti varpaillaan. Moniäänisessä, demokraattisessa yhteiskunnassa suvaitaan erilaisia mielipiteitä eikä niitä pidetä uhkana omalle olemassaololle.
Hyvinvointiyhteiskunta pitkälti perustuu siihen, että kaikki pidetään mukana, myös päätöksenteossa.